Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
"Tämä on ylistyslaulu Carolle, josta kerrotaan, että yhdessä ainoassa tappelussa löi vihollisilta tuhannen miestä." "Todella, niin monta hän tappoikin." "Hänen poikansa on tappanut kymmenen sen vertaa, sillä eroituksella vaan, että nämät olivat hänen omia alamaisiansa. Siinäpä se ainoa eroitus. Mutta kerro lisää vaan, Manlius, mitä teille muuta tapahtui.
"Se on eroitus draamallisen ja lyyrillisen runouden välillä, Mutta sallikaa minun kysyä, mitä tällä määritelmällä on tekemistä sen asian kanssa, johon te niin äkisti sitä sekoititte?"
Ihmeteltävä on se, ettei kaiken tämän muukalaisuuden seuraus ole ollut sortavampi kun sitä muka tuli yhtaikaa niin paljo. Pää-asiallinen eroitus, muukalaiskielien suhteen, suomalaisen kansan ja usiampien muiden kansain välillä Europassa on se, että maassamme on saatu latinan rinnalla vielä suuremmassa määrässä suositella ja pitää ruotsia.
"Ja sinä sanoit, että Malmi on kutsuttu; tuleeko hän?" sanoi äiti, aivan kuin olisi ollut puhe jostakin muusta eikä hänen omasta pojastaan. Eroitus parempain ja huonompain ihmisten välillä onkin vielä niin suuri, juopa "raa'an" joukon ja "sivistyneiden" välillä niin leveä, että köyhä tuntee itsensä vieraaksi omalle lapselleen, kun se on hypännyt juovan toiselle puolelle.
Te ette suinkaan luule, toivon minä, että olette ainoa suora ihminen mailmassa?" "Ei, mutta minulla on vaan yksi ainoa johdattava syy tässä elämässä, Miss Trotwood", vastasi hän hymyillen. "Muilla ihmisillä on kymmenittäin, sadottain. Minulla on vaan yksi ainoa. Siinä eroitus. Tämä on kuitenkin ulkopuolella kysymystä. Paras koulu? Olipa syy mikä hyvänsä, parasta te tahdotte?"
Se eroitus vaan oli, että ainoastaan yksi ihminen oli tuossa suuressa salissa. Se oli rouva itse. Hän istui nojallaan sohvalla yhtä mukavasti, yhtä uljasna, kuin viisikymmentä vuotta sitä ennen. Ainoastaan kasvojen piirteet olivat kurttuisiksi käyneet ja hiukset hopeavalkeiksi. Tyyneenä, levollisena, kuin hallitsijatar hän istui. Ei ääntä, ei sanaa hänen huuliltaan kuulunut.
Laulua pääskyläinen päivälintu on laulettu kolmella tavalla, ollen aina vaan lopulla eroitus, nimittäin: niin kuin se tavataan Kantelettaressa, toiseksi niinkuin se yleiseen laulettiin Uudella Kirkolla ja seuraa tässä painettuna, ja kolmanneksi: luomisen kertomukseen liitettynä, joka myöskin seuraa tätä.
Ensiksikin oli tuo suuri eroitus ijässä matami tunnusti että eroitus oli suurempi kuin hän oli luullut, hän ei todellakaan olisi uskonut Worsen olevan niin lähellä viidettäkymmentä ikävuottansa. Vaan sehän oli vähäisempää; tärkein arveluttavin kohta oli hänen sielunsa tila, hänen kiroilemisensa, maailmallinen mielentilansa ja että hän oli niin kiinnitetty kaikkeen, mitä tähän maailmaan kuuluu.
"Ihmisraukat", lausui hän niinkuin puollustukseksi, "he olivat tottuneet elämään hyvin luostarissa, enkä minä soisi, että eroitus tuntuisi peräti jyrkältä."
Jos minä luulisin muita itseäni onnellisemmiksi minä puhuin palaneesta ja tyhjästä sydämestä; niiden välillä on eroitus niin työt pian sanovat, että ellei sydän ole palanut, on se tyhjä, sillä nähdessään toisessa tunteita, joita se tyhjyytensä vuoksi ei voi käsittää, se näitä tunteita pilkkana pitää ja heittää niiden helmet tyköänsä, enkä minä semmoisia ihmisiä sano onnellisiksi«.
Päivän Sana
Muut Etsivät