United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rakastuneet oliwat usein tawanneet toisiansa ja heidän liittonsa lujeni lujenemistaan. Heillä oli hywät toiweet Ingan isänkin puolelta, sillä tuon wiimeisen tapauksen jälkeen puhui Wilppu aina erinomaisella kunnioituksella Pentistä, ja hänen sanansa sitten Inka aina kertoi tarkasti armaalleen.
Onko tosiaankin lausui hän Simo siinä tilassa menettänyt henkensä? Ei olekkaan vastasi mies. Mutta niinpä ihmiset sanovat. Se ei ole totta. Simon henki tosin oli vaarassa, mutta maltillisuutensa pelasti hänen. Pikku Anna, joka myöskin istui pöydässä, näytti erinomaisella tarkkuudella kuuntelevan tätä keskustelua. Hän ei siis olekkaan kuollut? jatkoi vaimo.
Kaikesta näkyy, että Sallustius erinomaisella huolellisuudella hoiti lausetapaansa. Sallustius oli ensimäinen romalainen historioitsia, jolla historiasta oli siveydellinen käsitys.
Gábor herra katsoi sinne ja huomasi, kuinka Kálmán todellakin tuijotti peiliin, puhuessaan ja liikkuessaan; hän näytti erinomaisella mielihyvällä siinä itseään ihailevan, ikäänkuin olisi tahtonut tunnustaa rakkauttaan vaan itsellensä.
Mutta hän sanoi erinomaisella vakavuudella: "antakaat minulle anteeksi", ja ryhtyi kirjoituksensa loppu-osaan syvimmällä alakuloisuudella, johon sydämellinen mielihyvä yhdistyi. "'Minä olen päättänyt. Minun tulee nyt vaan näyttää nämät syytökset todeksi ja sitten kova-osaisen perheeni kanssa kadota siitä maakunnasta, jolle näytämme olevan rasitukseksi. Tämä on pian tehty.
Hän oli nyt kolmatta kertaa valtiopäivämiehenä, ja siitä hän oli saanut maksaa kauniit rahat säätyveljilleen kotiseudullaan, mutta se olikin tuottava toimi, jota hän osasi hoitaa erinomaisella taidolla.
Ei Robert ole niin tyhmä, että lakkaisi pyrkimästä dosentuuriin, jota varten hän on jo kuin itsestään määrätty. Se Snellman, se Snellman, huokasi ruustinna. Se on nyt vain sitä, että tätä isänmaata ei muka voida palvella muulla kuin semmoisella jollain erinomaisella, jollain suurella tavalla ... ymmärrätkö, on nyt olemassa sellainen henki, sellainen suunta, sellainen muoti. Muotia se on.
CLETO. Hän osasi varsin erinomaisella tavalla puhua. FEDERICO. Tietty se, kun anoppeja vastaan puhutaan, aina silloin hyvin puhutaan. On oikein sääli häntä, hänessä asui niin nerokkaita mietteitä! Hän olisi siirtänyt molemmat anoppini kolmanteen asteesen. Ja te, Don Cleto, tekin olitte jo hankkeenne tehneet? CLETO. Kaikki oli perin hyvin eukko oli altis minua seuraamaan. FEDERICO. Mikä onni!
Sisaret Grimké olivat aikaansa katsoen tavattoman sivistyneitä, olivat nuoret, kauniit ja varustetut erinomaisella ketteryydellä puhumaan julkisesti. Heidän maineensa levisi ja kaikkialla riennettiin kilvan heitä kuulemaan. Viimein tulivat he Philadelphiaan.
Mutta hän tekeytyi kuitenkin niinkuin olisi erinomaisella tarkkuudella seurannut, ja sitä osoittaakseen hän aina väliin äännähti; sanoi milloin »hm», milloin »niin», milloin »jaa», milloin »jaha»; aina sen mukaan kuin kulloinkin luuli soveltuvan. Ja ilman että hän sitä juuri ajatteli, oli suu kohteliaassa hymyssä kaiken aikaa, se kuului niinkuin asiaan.