Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Nyt tämä poika makasi kalman kalpeana ja muserrettuna vuoteella. Ensi kerran naapurit näkivät Marit'in itkevän, itkevän katkerasti. Hän oli epätoivoissaan, hän sulkeutui huoneesensa kahdeksi päiväksi eikä tahtonut tietää ruoasta eikä juomasta, eikä kukaan päässyt hänen luoksensa. Pappi tuli kartanoon ja tahtoi häntä puhutella; sillä häntä oli lähetetty hakemaan kun ei muuta neuvoa tiedetty.
Hän sanoo olevansa suuren rosvojoukon päällikkö. Hän sanoo mieltyneensä näin kauniisen impeen ja tahtovansa ottaa hänet aviopuolisokseen. Neito yrittää huutamaan, vaan rosvo sanoo, että hänen maksaa vaan aivastaa, niin silloin tulee hänen joukkonsa, ja kuka takaa sitten miten neidon käy? Neito vaikenee, mutta kun rosvo tahtoo häntä suudella, rupeaa hän epätoivoissaan huutamaan.
"Mitä minun sitten pitää tehdä?" kysyi Poppaea kauhistuksissaan. "Lepytä vihastunut jumala." "Kuinka?" "Lygia on sairas. Koeta vaikuttaa Caesariin tai Tigellinukseen niin, että he luovuttavat hänet Vinitiukselle." Mutta Poppaea kysyi epätoivoissaan: "Luuletko että minä voin?" "Jollet sitä saa aikaan, niin voit ainakin tehdä jotakin muuta. Jos Lygia paranee, niin hänen täytyy kulkea kuolemaan.
Antiikin taru, johon Dante usein viittaa. Pyramus oli luullut, että leijona oli tappanut Thisben, ja epätoivoissaan lävistänyt itsensä miekalla. Mutta samassa tuli Thisbe paikalle ja kun hän huusi nimensä, Pyramus avasi viimeisen kerran silmänsä häntä kohti, minkä jälkeen tyttökin surmasi itsensä. Tämä tapahtui silkkiäispuun juurella, jonka valkeat kukat muuttuivat tulipunaisiksi.
Rouva parka oli vallan epätoivoissaan, että hänen oppilaansa oli uskottu tuollaiselle ... todellakin »mokomalle», jonka hän samana aamuna oli nähnyt harppaavan pihan poikki. »Te olisitte epäilemättä säikähtänyt häntä, ystävättäreni!... Tukka näin pitkä... Ja ulkonäkö kuin mielipuolen... Mokomaa eivät muut löytäisikään kuin isä Alphée!...»
Kun sitte nämä kuvat mielessäni iltapäivällä istuin papin luona, missä keskusteltiin kaikenlaisista asioista, näin yhtäkkiä edessäni kotoa tutut kasvot, kalpeat ja rasittuneet, ja kohta sen jälkeen selveni minulle, että nämä kasvot olivat miehen, joka paraikaa taisteli epätoivoissaan päästäkseen meren kuohuvasta aallokosta tarttumaan kiinni kallioon.
Näin nyt kaksi virtaa, toinen merelle pyrkivä, toinen sieltä palaava seisoivat vastakkain, kaikki olivat hapuilevia ja epätoivoissaan eivätkä tunteneet suurta lohtua edes suuresta lukumäärästään.
Nehljudof muisteli kaikkia niitä tuskallisia hetkiä, joita hänellä oli ollut tämän ihmisen tähden: muisti kuinka hän kerran luuli miehen jo saaneen vihiä, ja kuinka hän jo valmistautui kaksintaisteluun, jolloin hän aikoi ampua ilmaan, muisti sen hirveän kohtauksen vaimon kanssa, kun tämä epätoivoissaan juoksi puutarhan ojan partaalle hukuttaakseen itsensä ja hän juoksenteli etsimässä kadonnutta. »Nyt en voi matkustaa enkä voi mihinkään ryhtyä, ennenkuin hän vastaa minulle», ajatteli Nehljudof.
Kamalan hiljaista oli kaikkialla, maan asujanten toivo hälveni hälvenemistään, tulevaisuus näytti yhä tukalammalta. Ylipäällikkönsä kahlehtimana seisoi armeja epätoivoissaan ja koko maa tuskitellen odotti jokaisen uuden päivän valkenemista.
Beauchêne teki epätoivoissaan viimeisen ponnistuksensa. "Kas niin, rakas ystävä, ole nyt järkevä. Minä sanoin juuri äsken, ett'emme edes tiedä, millainen tuo poika onkaan. Ethän sinä tahtone ainoastaan huvin vuoksi turmella koko elämäämme." Mutta Constance oli järkähtämättömän kylmä ja katseli miestään ankarin silmäyksin.
Päivän Sana
Muut Etsivät