Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
"Olkoon niin, eno", sanoi hän, "pakene Jumalan nimeen, mutta älä luule, että minä rupeen sinua saattamaan ja seuraamaan. Sill'aikaa kuin sinä etsit suojaa omalle kalliille hengellesi, koetan minä puolustaa omaisuuttasi." Tämän sanottuansa riensi hän ulos huoneesta täyttämään enon käskyjä.
Vaan ajatelkaapa! minä vähä epäilen, eikö hän koettanut mestaroida tätiä; ja sitte uskalsi hän vielä luoda minuun senlaisen katseen, ikäänkuin minä olisin ollut samaa mieltä kuin hän! Täti oli toimittanut hänelle paikan enon konttorissa, koska oli kuullut hänen tutkintonsa onnistuneen erittäin loistavasti ja että hän oli hyvin lahjakas, vaan ei saanut mitään varoja kotoaan lukujensa jatkamiseen."
Näytit tyytyväiseltä ja sanoit enon jättäneen kaiken omaisuutensa sinulle." "Niin oli", vastasin, "vaan se ei ollut suuri." "Ei silloin", sanoi Stefan, "vaan muistat meidän aina pitäneen häntä rikkaana ja että isä mieluisemmin olisi suonut minun tulevan hänen luokseen, kuin matkaavan Australiaan. Eräs vanha riita-asia on nyt päättynyt enosi eduksi ja nyt perit sekä hänen että äitisi osan.
Sen koommin en ole tuntenut oman isäni hellää rakkautta. Itse olisin minä tuon voinut sietää lapsen kaipuu pian unehtuu mutta minua säälitti äitini kärsimys. Me asuimme edelleenkin tuossa huvilassa enon maalla kaupungin laiteella. Minä olin isäni jo kotvan sitte unehuttanut, mutta äitini oli tuon tapahtuman jälkeen muuttunut unelmoivaksi ja surumieliseksi.
Takanani etelää kohti oli Kolin, Suomen alppien, jylhä rotkoinen vuorijakso kokonaisuudessaan aina Enon ja Kontiolahden kirkkokunnille asti.
Ainoastansa tyhjyyden kuori hajoaa paljaan voimallisuuden edessä. Jos Enon opetuksesi olisivat minun käsissäni, niin mukailematta Huvitusta Luomisen töistä luulisin sen ainakin saavani semmoiseksi, ettei mielenmittauksemme hampaat siihen ensinkään pystyisi. Mutta nyt loppuu aika tuossa paikassa. Kirjoita veikkonen taaskin veljellesi Europaeukselle. Helsingissä 7 kesäk. 1852. Suometar 1853, n. 47.
Minne on matka? Enon luo Höljäkkään. Onko sinne pitkältä? Viipyy sinne mennessä kaksi rupeamaa, kun hiljalleen ajaa. Onko tämä isäsi hevonen? Ei ole. Korpisuon Antti sen minulle lainasi, että saan viedä nuo lapset enolaan. Ei meillä olekaan isää eikä äitiä, jatkoi poika koettaen puhua tyynesti, vaikka itku tahtoi voittaa.
Kuinka merkillistä, että ne tällä matkalla löytyivät, löytyivät todellakin, niinkuin oli toivonut, mutta ei uskonut mahdolliseksi, että kaikki löytyi, isänmaa, uudet tehtävät, uudet aatteet. Hänen lapsuutensa ja nuoruutensa oli ollut iloton, ystävätön, yksinäisen naimattoman vanhan enon luona, joka oli ottanut hänet luokseen vanhempien kuoltua. Voi ihanata maisemaa, voi ääretöntä rauhaa!
Me olemme myöskin päättäneet täällä antaa ensimmäiset laulajaisemme ja sitten aivomme me palatessamme täällä lopettaa lauluretkemme; siten on minun onnistunut saada X:lle osoittaa etuisuutta, joka ihan oli minulle mieleen sen rakkauden tähden, joka liittää minun enokultaani." "Tuo rietas Väinö", ajatteli Selma, "kuinka hän taitaa enon itserakkautta kutittaa."
Se Risto enon talo on siellä niin syrjässä, sanoi Mooses. Minä menen niitä teitä, joita toissa talvena kuljettiin. Menen siitä Purolan kautta, siitä Purolan myllyn kautta työnnyn taipaleelle. Sinne kahden ja puolen penikulman talottomalle erämaan taipaleelle lähdet väsyneenä, uuvut vielä sinne ja joudut susien ruoaksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät