United States or Iran ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Kas niin, emmehän me ole lapsia, me olemme vanhoja miehiä, tuhannen vietävä, ja elämä on nyt kerran sellaista kuin se on. Minun vaimoni! Ei ole ainoatakaan ihmistä maailmassa, jota minä kunnioittaisin niinkuin häntä. Kun minä menin naimisiin hänen kanssaan niin ikävinä liikeaikoina, te muistatte, en minä rakastanut häntä, kuten tiedätte, en ainakaan aistillisesti, te ymmärrätte.

Ajan tultua Hinkki meni sakkinsa kanssa ryssän kasarmin taakse, ja rupesi heille siellä sanomaan, että nyt täytyy mennä oppiin. He sanoivat: Mihin oppiin sinä meitä aikamiehiä käsket? Hinkki vastasi: Mustatukan oppiin minä teitä käsken. He ihmettelivät suuresti näitä Hinkin sanoja. Mitä sinä meitä mustatukan oppiin käsket, emmehän taida lukea emmekä kirjoittaa?

Ette voi aavistaakaan, miten tuo syntyväisyyskysymys huvittaa minua. Minä voin sanoa tuntevani tämän kysymyksen perinpohjin. Selvää on, että Mathieu oli oikeassa, ei kellään ole oikeutta saattaa lapsia maailmaan kuinka paljon tahansa, ell'ei voi niitä elättää. Jos köyhät kuolevat nälkään, niin on se heidän oma asiansa eikä meidän, sillä emmehän me hanki lapsia heidän vaimoilleen."

Varsin raskaalta tuntuisi, jos minä esimerkiksi olisin pakoitettu rupeamaan suutariksi, syystä että isäni olisi suutari". "Mutta", sanoi enoni, "emmehän saata verrata näitä toisihinsa. Vaimona ja äitinä vaikuttaa kodissa, joka on naisen oikea vaikutuspiiri, on pyhä toiminta; korkeammalle nainen ei voi kohota.

Sir Henryn joutuminen sellaisen onnettomuuden uhriksi on, sen myönnän, moite minun menettelytapaani vastaan tämän asian ratkaisemiseksi, mutta emmehän voineet edellyttää, että tuo hirviö olisi niin jähmetyttävän kamala, emmekä myöskään saattaneet aavistaa, että niin tiheä sumu estäisi meitä sitä näkemästä ennenkuin vasta viime hetkessä.

Niin, työ; minä hyvin tiedän, että hän on kuitenkin minun luonani ei kaikkia siteitä sentään revitä emmehän me langetetut hurskaasen itsekkäisyyteen; minkävuoksi me täällä sitten kärsisimme ja nauttisimme toisten suruista ja toisten riemuista, jos me siellä, ainoastaan senvuoksi, että me eläisimme valossa, unhottaisimme ja ylenkatsoisimme niitä, jotka vielä taistelevat pimeydessä. "Ei, ei!

Menkää pois, hyvät miehet ... emmehän me ole teille mitään pahennusta tehneet ... miksi tulette tänne meille kujeitanne tekemään? Ehkä olisi jo silloin lähdetty ja jätetty heidät rauhaan, sillä minuun ainakin vaikutti isännän käytös sen, että tuntui siltä, kuin olisi alkanut hävettää.

Täällä on hirveästi sieniä! ehti Johannes sanoa hänelle. Entäs mamma? kysyi Alina. Eihän se Pyysitkö sinä edes? Emmehän me pyytäneetkään, vastasi Henrik Johanneksen puolesta. Alina punastui ja meni lähemmäksi Johannesta, ja sanoi siellä: Se on kanssa kaunista itsekkäisyyttä! Sinä tiedät, että mamma on jo kuinka kauan puhunut että pitäisi mennä

Mikä merkitys muuten tällaisella oletetulla aineistolla voisi olla länsimaisen kulttuurimme puhdistamiseksi monesta ikivanhasta itämaisesta harhaluulosta, olisi luonnollisesti turhaa ruveta näillä tiedoin arvioimaan! Kuinka hyvänsä, tässä suhteessa en tunnusta mitään virhettä tapahtuneeksi! Emmehän kumpikaan ole ryhtynyt näihin asioihin rikastuaksemme

JUSSI. Me jo tiedämme. Maiju kertoi. ELISABETH. Ja mitä teette? Tuletteko mukaan? Ei, mamma! TEUVO. Emmehän me osaa ommella edes emme ole käyneet yhteiskoulua. ROUVA SAV