Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Näin puheli sokea tyttö kulkiessaan yksin iltahämärässä uuden emäntänsä taloon, jonne Glaukus jo edeltäpäin oli mennyt.
Hiljaa, hiljaa, menkää! sanoi Ketty; mylady'n ja minun huoneeni välillä on vaan hieno seinä, niin että kaikki kuuluu toiseen mitä toisessa puhutaan. No niin, mutta sanohan nyt kumminkin, kuinka rouva Bonacieux'in on käynyt. Tyttö parka vakuutti kiven kovaan ett'ei hän tiennyt siitä mitään, koska hänen emäntänsä ei milloinkaan ilmoittanut hänelle salaisuuksiansa muuta kuin puoliksi.
Avaa heille, käski emäntä; ei liene kysymyksessä mitään niin vaarallista kuin miltä kuulostaa. Stiina-muori kiiruhti täyttämään emäntänsä määräystä. Odota, nainen! huusi kreivi, tarttuen kiinni eukkoon; eihän heillä liene aikomus tunkeutua tänne sisään!... Mitä poliisit tahtovat täältä? Päästäkää minut, herra kreivi! ähkyi muori; ei sovi antaa heidän odottaa ... eivät asiat ole nyt tolallaan.
Karkeampaa nautintoa hän halveksi; mutta hienoa älyä, iloa ja suloa, sukkelasanaisia miehiä, viehättäviä naisia, aistikkaita laitoksia, huolellisia pukuja, kaikkea uutta ja kekseliästä, nerokasta ja hämmästyttävää; eloisia, koreita värejä ja mielistelyä niin hienon hienoa, että se tuntui vain kuin oranssien tuoksu, jonka tuuli toi ja toinen vei kas, semmoista rakasti Kustaa III ja sitä koetti hänen kekseliäs emäntänsä hankkia hänelle.
Itse hän laittoi verkonkudelman ja alkoi pitkinä puhteina pistellä verkkoa. "Mitähän sinä luulet tuolla tekeväsi?" kysyi Jakke. "Tietysti minä pyydän kaloja", sanoi emäntä avonaisesti. "Kaikkea vielä, mistähän niitä luulet pyytäväsi?" sanoi Jakke ikäänkuin pitäen joutavana koko emäntänsä kalanpyyntihankkeet. "Eikö noissa lammissa sitten kaloja otekaan?" kysyi emäntä.
"Hän olisi sopinut minulle emännäksi, jos minä olisin nuorena tavannut hänen edessäni." Siuron rusthollari alkoi muistella nuoruuttansa ja kuinka hänkin oli saanut emäntänsä. Se oli hänelle ollut koko heidän avioliittonsa aikana hyvä ja rakastavainen vaimo.
Vanha Leena asetti emäntänsä eteen pöydän ja levitti siihen lumivalkoisen vaatteen, jonka päälle hän sitte laski porisevan teekeittiön, kupit ja vehnäset y. m. Siinä nyt istui mummo odottaen vieraitaan ja miettien niin mitä hän mietti ja mitä hän muisti varmaankin elämänsä monivaiheisia kohtaloita.
Ja koska hän oli laskenut puusylin kolinalla nurkkaan, lausui hän: »halkopinokin rupeaa jo hassusti alenemaan; mutta mitämaks; onhan Jukolassa metsää». Sanottuansa tämän, rohkeni hän heittää pikaisen silmäyksen emäntänsä puoleen, mutta sieltäpä katsoi häntä vastaan rangaistuksen uhkaava ukkospilvi. Kova hetki oli käsillä.
Sillä välin Atalvin oli päässyt ratsastajan luo ja kiipesi pitkin tämän jalkaa ylöspäin. Ratsastaja nosti hänet hellästi satulaan, asetti hänet eteensä ja lähti ajamaan täyttä laukkaa. Vallada, jalo eläin, joka oli aikoinaan ollut Teoderikin sotaratsuna, hirnahti iloissaan tuntiessaan kotinsa ja emäntänsä ja pieksi hyvillään kylkiään pitkällä, tuuhealla hännällään.
Parasta oli poikien jäädä siksi kunnes vanhemmat tulivat kotiin. Hän ei tiennyt aikaa milloin he palaisivat, mutta kun kerran nuoret miehet suoriutuvat metsässä, niin tottakai vanhatkin. Kun nuorukaiset olivat päättäneet odottaa talon isäntäväen kotiin palaamista, heidän nuori emäntänsä lämmitti saunan ja käski heidät kylpemään.
Päivän Sana
Muut Etsivät