Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Eräänä päivänä kun hän rautapiikkinen atrain kädessään kulki rantaa pitkin tätä asiaa miettien, hän eräälle kallionkielekkeelle jouduttuaan huomasi tavattoman ison hylkeen, joka makaili auringonpaisteessa aivan kallion takana ja varmaankin hämmästyi hänet nähdessään yhtä paljon kuin hän itsekin. Eljas ei kuitenkaan kauan epäröinyt.
Mutta hyvästi nyt toistamiseen! Elä nyt enää murehdi tämän aamuisia sanojasi. Ethän sentään tarkoittanut niillä mitään pahaa." "En toki, en, en! Olen kuitenkin iloinen, että minua et väärin käsittänyt. Hyvästi, Eljas!" He menivät kumpainenkin omalle suunnalleen.
Jättäisihän hän jo nytkin perintöä miksi Eljas tahtoo sitä vielä henkivakuutuksella suurentaa? Mutta ei siinä voi mitään oman voiton pyyntöä olla eipä sitä hänenkään mieleensä tule, vaikka tietää nyt, että Eljas on henkivakuutuksessa. Ei, ei Eljas häntä toivoisi henkivakuutuksessa olevana sen enempää kuolemaan, kuin nytkään. Paras on jättää asia sunnuntaiksi kai se silloin selvenee.
Kun oikein ajattelen, niin kyllä olisi hauskaa ensi vuonna saada nostaa nuo 2000 markkaa, josta summasta olin henkivakuutuksessa. Se on kuitenkin ollutta ja mennyttä, eikä sitä käy katuminen. Mutta selitäpäs, Eljas, mistä syystä sinä haluat ottaa henkivakuutukset kertamaksuilla.
"Hyvä on, että sain tuon tiedon. Ei täällä sitä yhtiötä juuri paljon tunneta." "Kyllä sitä jo täälläkin tunnetaan" lausui Eljas "ainakin niissä piireissä, joissa henkivakuutusta pohditaan. Ikävää vaan on, ett'ei sillä täällä ole semmoista asiamiestä, joka innolla ja kunnolla tekisi sekä yhtiötä että vakuutusaatetta tunnetuksi kansalle... Mutta meidän on kiirehdittävä taloon.
"Paimenpoika kertoo, että Taskisen ori oli ajaessa pillastunut ja että on niin pahoin loukkaantunut, että on viety kaupunkiin." "Kuka on viety kaupunkiin? Isäntäkö vai ori?" kysyi Eljas. "Tietysti isäntä, sillä hänhän juuri on loukkaantunut", vastasi vaimo ja palasi työhönsä. "Minun täytyy mennä Taskiseen", sanoi Eljas.
Eljas, joka arvasi mikä onnettomuus nyt seuraisi, lausui ääneen: "Jesuksen nimeen!" käski sitte poikansa pitämään lujasti kiinni vihtarenkaista aironhankain luona jos pursi kaatuisi, eikä laskemaan irti ennenkuin se jälleen olisi veden pinnalla.
Kita kasvoi yhä suuremmaksi ja suuremmaksi, ja sitte lensi aitan ovesta ulos iso mies niin nopeasti, että Eljas töin tuskin lyhdyn valossa saattoi huomata, että hänen selästään pisti pitkä rautapiikki. Nyt hän alkoi käsittää, etteivät kaikki asiat olleet oikealla kannalla. Mutta sittekin hän enemmän pelkäsi veneensä kuin oman henkensä menettämistä.
Kyyköttäessään siinä sitte kahden kölillä sanoi Eljas Berntille uskovansa, että hänkin tulisi seuraamaan äitiä, mutta että hän varmasti toivoi Berntin pelastuvan, jos tämä vain jaksaisi kestää kuin mies. Sitte hän kertoi pojalleen meritursaasta, jota hän kerran oli pistänyt niskaan rautapiikkisellä atraimella ja kuinka tämä nyt kosti hänelle eikä hellittänyt, ennenkuin asia oli kuitattu.
Sillä välin hän oli kuulevinaan tärisyttävän karjaisun toisesta veneestä. Mutta vaaran mentyä ohi huudahti vaimo, joka piteli kuuttia, sydäntä vihlovalla äänellä: »Herra Jumala, Eljas, tuo aalto vei Martan ja Nilsin mukanaan.»
Päivän Sana
Muut Etsivät