Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Mutta silloinhan elää itsekin sen uuden elämän mukana, elää sen mukana ijankaikkisesti... Oi, miten suurelta ja ihmeelliseltä se hänestä tuntui... Hän ja Eugen elivät näissä neljässä pienessä olennossa ... kaikki, kaikki heissä oli vain häntä ja Eugenia... Ja kun Eugen ja hän kerran kuolevat, jatkuu heidän elämänsä heidän lapsissaan... Ja kun nämä tulevat suuriksi ja saavat omia pieniä lapsia yhäti elävät Eugen ja Dora uuden elämän mukana... Oi, elämä ... ihmeellinen, ihana elämä loputtomine, äärettöminä näköaloinesi!
Tuntikausia lausuimme me vuorotellen ja ihana oli hän, kun hän innostuksensa valtaamana nousi ylös, kun hänen tumma tukkansa pääsi vapaana aaltoilemaan ja kun hänen suurista, mustista silmistään säteili ylimaailmallinen tuli. "Hänen suurin viehätyksensä on ristiriita, joka täyttää koko hänen elämänsä ja joka kenties tuottaa hänelle vielä monta syvää surua.
Ja samoin tekee sekin, joka sen mukaan elämänsä järjestää. Se jakaa aikaa kuin äidin kädellä, aina runsaasti, mutta ei koskaan liiaksi, sillä vaikkei se ketään kiirehdi, niin ei se laiminlyö muistuttamattakaan. Sen jälkeen, kun se tuli taloon, en ole koskaan myöhästynyt, rauhaisuudellaan ja tyyneydellään pakottaa se minut säännölliseen elämään.
Mutta syntipukin katumus ja itsesoimaukset ja hänen hassunkuriset todistelunsa taittoivat kärjen ankarimmiltakin tuomioilta, niin että hän kuitenkin ennen pitkää sai anteeksi yksinpä noilta pahan kohtelun alaisiksi joutuneilta ihailijoiltakin, joista hän tavallisesti lopuksi sai hartaita ja uskollisia ystäviä koko elämänsä ajaksi.
Kun hän nyt, posket terveydestä hohtavina, hiipi ihanana ja ketteränä, kuin vuoren-neito tuossa kevät-tuoksujen sulostuttamassa luonnossa ja aina välimmiten käänsi herttaiset, kiitollisuudesta ja ystävyydestä loistavat kasvonsa sitä kohti, joka hänen elämänsä näin hauskaksi oli muuttanut, silloin ... silloin tunsi kornetti jotakin kummallista sydämmessään ... lämpymän, suloisen, varsin erin-omaisen, hänelle näihin asti tuntemattoman tunteen.
Ja sitä tehdessään hän väliin aina surullisesti huokasi ja putosipa joskus yksinäinen kyynelpisarakin tuolle kellahtavalle paperille. Maisteri Alanen eli muistoissaan. Hänen elämänsä miehuuden aika oli niin tyhjää ja autiota, ett'ei hän siitä koskaan ollut saanut nauttia.
Löfving pyyhki kyyneleen silmästään ja lausui ikäänkuin itselleen: Elämä kangastaa elävälle vaikkapa haudan partaalla. Teillekin, isä, myönnetään vara valita. Attila vetäytyi syrjään ja katseli Löfvingiä ikäänkuin olisi hänen elämänsä riippunut tästä vastauksesta. Vanha, jäykkäluontoinen kuitenkaan ei miettinyt kauan.
Vielä 69-vuotiaana vanhuksena hän ampui »verisen» Halcliffen tämän ratsastaessa aseellisen seurueensa ympäröimänä, eikä hän itse saanut naarmuakaan. Hänen merkillinen elämänsä päättyi rauhalliseen kuolemaan kumouksellisten piilopaikassa Ozark-vuoristossa. Ilman sen kummempia selkkauksia me pääsimme Yhdysvaltain läpi Kaliforniaan.
He kuljeksivat sinne tänne, kokoontuvat ja hajaantuvat, mutta tietämätöntä on, mitä he oikeastaan haluavat. Heidän elämänsä tarjoo nähtäväkseni monta selittämätöntä ilmiötä. Niinpä näkee sellaisiakin, jotka eivät juuri ensinkään liikahda paikaltaan. Heidät tuntee heidän loistavammasta asustaan, usein he myös ovat muita kookkaampia.
Kaarlo Kramsulla ei ole mitään sellaista. Hänen runossaan ei ole lasta ollenkaan, vaan yksinomaan miestä, jonka tämä hetki ei ole toivottavampi kuin toinenkaan: hänellä ei ole mitään syytä huutaa, koska hänellä ei ole syytä juuri nyt huutaa enemmän kuin ennenkään. Hänen elämänsä on aina ollut yhtä toivotonta. Runo Onnensa etsijä soinnuttaa edelleen samaa mielialaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät