Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Hän tuli tänne vain auttaakseen minua kun tahdoin yrittää kaappaista onnen käsiini asiassa, jonka kuningas osaksi oli hyväksynyt.» »Dunois», sanoi Crawford, »jos toinen mies kertoisi minulle, että te muka olitte saattanut oman asianne vuoksi tämän korkeasukuisen prinssin tämmöiseen vaaraan, niin olisin sanonut sen valheeksi.
Laittakaa että nousevan auringon säteet pääsevät paistamaan noiden Lüttich'in sikolaumain ja Ardennien metsäkarjupoikueitten läpi, jotka pitävät maskeraadia meidän vanhoissa, kuluneissa vaatteissamme!» Ritarit vastasivat kaikuvalla huudolla: »Dunois, Dunois! Eläköön uljas Bastardi! Orleans apuun!» Ja he ryntäsivät eteenpäin täyttä vauhtia, päälliköt etumaisena.
»Toivonpa että te, kuninkaallinen majesteetti, ette pane pahaksi, vaikka en ota siihen osaa», sanoi Dunois. »Siinä olen luotu Ranskan puolesta taistelemaan ja siihen minulla on sekä sydäntä että kättä, vaan minulla ei ole päätä ottaakseni osaa neuvotteluihin maamme hyväksi.»
Leijonalla ei pitäisi koskaan olla enempää kuin yksi poika.» Dunois huoahti ja oli vaiti, sillä hän tiesi, että tämän itsevaltiaan kuninkaan vastustaminen olisi Orleans'in herttualle vain vahingoksi, eikä miksikään eduksi.
»Kyllin, kyllin puhuttu» sanoi Dunois; »sitten ei minun vaakunani poikkiviiva koskaan saa Croyen krevikruunua yläpuolellensa minä aion elää ja kuolla ranskalaisena. Mutta kuitenkin, vaikken voikaan noita tiluksia saada, aion itse neidon voittamiseksi käydä miekanmittelyyn.»
Minun neuvostoni on sanonut minulle, että he kuuluvat meille.» Tämä oli Jeanne d'Arcin ehdotuksena niiden todistusten mukaan, jotka Dunois, Alençonin herttua ja Sire de Termes myöhemmin antoivat oikeudenkäynnissä häntä vastaan. Ranskalaiset ryhtyivät sitten viivyttelemättä taisteluun; englantilaiset eivät olleet valmistautuneet hyökkäykseen ja tekivät useita anteeksiantamattomia erehdyksiä.
»Rientäkää hänen jälkeensä rientäkää ottakaa vastaan tuo kinnas ja rientäkää hänen jälkeensä!» huusi kuningas. »Minä en tarkoita sinua, Dunois, enkä myöskään sinua, Crawford, joka kenties olet jo liian vanha tuommoisiin löylyihin; enkä sinuakaan, serkkuni Orleans, joka niihin lienet liian nuori.
Dunois pitäköön huolen, että se käsky heti annetaan jos nimittäin», lisäsi hän, »meidän veljemme ja ylipäällikkömme siihen suostuu.» »Enpä siinä mitään pahaa näe», vastasi herttua, »jollei vain Ranskan ritareita pelottane saada kuulla sanottavan itseänsä »piianpaidan hihan ritareiksi».
Mutta olettakaamme että he olisivat täällä, mitä sinä, Dunois, silloin vastaisit meidän serkkumme jyrkkään vaatimukseen?»
»Ei yksikään meistä», vastasi Dunois, »ole antava pois miekkaansa eikä lähtevä tästä salista, ennenkuin saamme sen vakuutuksen, ettei meidän kuninkaallemme, ainakaan hengen puolesta, ole mitään pahaa tapahtuva.» »Eikä yksikään skotlantilaisista henkivartijoista», huudahti Crawford, »ole myöskään laskeva maahan aseitansa, muuta kuin Ranskan kuninkaan tai hänen yli-konnetablensa käskystä.»
Päivän Sana
Muut Etsivät