United States or Nepal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hänelle tuli piintyneeksi, lopulta aivan itsetiedottomaksi tavaksi tehdä joka päivä muistutuksia, tullessaan aamulla saliin, katseli hän tutkivasti, otsa rypyssä ympärilleen, ja iski sitten moitteineen joko Doran tahi palvelustytön kimppuun. Ja Doralle tuli yhtä piintyneeksi tavaksi tehdä pientä petosta, kierrellä ja valehdella, jotta välttäisi Eugenin nuhteet.
"Minä olen ja täydyn jäädä rikkaaksi", sanoi Annette huoaten Doralle; "tuo inhoittava Svaning on toimittanut niin asiat. Hän on ainoastaan tekemässä minua onnettomaksi". "Mutta hän tarkoitti hyvää", huomautti Dora. "Tarkoitti hyvää! Lienee niin; mutta miten hän on tahtonutkin, on hän sitonut minun ... ei, eroittanut minun Hjalmarista. Oi, miten olen onneton!"
Hänen seurassaan oli eräs nuori lady häneen verraten vanhanpuolinen melkein kahdenkymmenen vuotinen, sanoisin. Hänen nimensä oli Miss Mills, ja Dora sanoi häntä Juliaksi. Hän oli Doran paras ystävä. Onnellinen Miss Mills! Jip oli siellä, ja Jip yritti taas haukkumaan minua. Kun tarjosin kukkakimppuani Doralle, kiristi se hampaitansa mustasukkaisuudesta. Hyvällä syyllä.
Mutta hän rasitti meitä kauheasti. Me tunsimme kokemattomuutemme, emmekä kyenneet auttamaan itseämme. Me olisimme olleet hänen armonsa alla, jos hänessä olisi ollut mitään semmoista; mutta hän oli sydämetön nainen, eikä tietänyt armosta mitään. Hän oli syypää ensimaiseen pikku riitaamme. "Lemmittyni", sanoin minä eräänä päivänä Doralle, "luuletko, että Mary Anne'lla on mitään käsitystä ajasta?"
Tässä tilassa astuin vähäiseen asuntoon, jonka näin olevan hyyrättävänä, ja tutkin sitä tarkasti sillä minä huomasin tarpeelliseksi, että olin käytöllinen. Se sopi ihmeen hyvin Doralle ja minulle: siinä oli edustalla vähäinen puutarha, jossa Jip'in kelpaisi juosta ympäri ja aidakkeen takaa haukkua käsityöläisiä, ja oivallinen huone ylikerroksessa tätiäni varten.
Doralle, joka oli varma asiassansa, olivat erittäin piiat haitaksi, jotka tosin eivät milloinkaan olleet nähneet sellaista ruokalaitosta, mutta kuitenkin käsittivät ettei se niin pitänyt oleman. Hän lähetti ne eri suunnille, päästäkseen todistajista. "Se minulla nyt on Nylanderin uskomisesta, ei mikään ole tyhmempi kuin kokkikirjojen oleminen, se on miten mamma sanoo: ei se kelpaa."
"Minulla ei ole halua syödä kotona", sanoi Eugen väsyneesti, "sitäpaitsi voitan aikaa tällä tavoin. Hyvästi." Dora pyysi ja rukoili, mutta ei saanut ankaraa ilmettä häviämään hänen kasvoiltaan. Hän otti sanaa sanomatta hattunsa, nyökähytti kylmästi päätään Doralle ja lähti pois.
"Onko sydämesi vielä minun, rakas Dora?" sanoin minä ihastuneena, sillä siitä, että hän painui puoleeni, tiesin, että se oli. "Voi, on!" huudahti Dora. "Voi, on; se on kokonaan sinun. Mutta älä ole julma!" Minä julma! Doralle! "
Nyt tuli Katri kahvin kanssa ja sinisen villasaalin kaunistamana, jossa aivan oikein näkyi punaisia pilkkuja, joista Dora sai uuden, seikkaperäisemmän ja tarkemman selityksen. "Ei suinkaan se ole hyvää kahvia; minä tiedän kuitenkin, Katri, ettet sinä anna pikku Doralle aivan huonoakaan". "Ei, täti kulta, tämä on oikein hyvää.
Vaikk'ei tätä käsikirjoitusta ole aiottu kenenkään muun silmille, kuin minun, tuntuu minusta, niinkuin minun ei tulisi kertoa, kuinka ahkerasti minä, hyvin tuntien, missä edesvastauksessa olin Doralle ja hänen tädeillensä, tein työtä, oppiakseni tuota kauheata pikakirjoitusta ja kaikkia siihen kuuluvia parannuksia.