Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Samassa hän rupesi miettimään, mahtaisiko Lygia kiittää häntä hänen menettelystään Chilonia kohtaan. Oppi, jota Lygia tunnustaa, käskee antamaan anteeksi, ja kristityt olivat antaneet anteeksi rikoksia, jotka olivat ansainneet paljoa kovemman koston.
Ja hän ojensi vapisevan kätensä ottamaan maljaa, mutta ei jaksanut viedä sitä huulilleen. Kun Vestinus sen näki, otti hän maljan ja auttoi Chilonia. Sitten hän tuli ihan hänen korvansa juureen ja kysyi uteliaana ja hätääntyneenä: "Ovatko raivottaret sinun kimpussasi? Mitä?..." Vanhus tuijotti häneen suu auki, ikäänkuin ei hän olisi käsittänyt kysymystä, ja rupesi siristelemään silmiään.
Tällä kertaa jää hyvästi ja palkkaa palvelukseesi Croton, sillä muuten vievät vielä toisen kerran käsistäsi Lygian. Kun olet lakannut tarvitsemasta Chilonia, niin lähetä hänet minun luokseni, missä ikinä ollenkin. Ehkäpä minun vielä onnistuu tehdä hänestä toinen Vatinius, ja ehkä konsulit ja senaattorit vielä kerran vapisevat hänen edessään, kuten vapisivat ritari Pikilangan edessä.
Kerroin jo sinulle olostani kristittyjen joukossa ja miten he kohtelevat vihamiehiään täydellä syyllä he saattoivat pitää minua ja Chilonia vihamiehinään kerroin myöskin, kuinka hellästi he minua hoitivat, ja Lygian katoamisesta... Ei, rakkaani, eivät he minua säästäneet siitä syystä, että olen konsulin poika.
Sillä olihan hän kuullut puhuttavan, että useilla kansoilla on sellaisia aikoja, jolloin ei heidän sovi aloittaa sotaakaan. Mutta minkätähden eivät he siinä tapauksessa antaneet Chilonia oikeuden käsiin? Minkätähden apostoli sanoi, että jos joku seitsemän kertaa oli rikkonut, hänelle seitsemän kertaa piti suoda anteeksi.
Nyt ei mikään enää olisi saanut pidellyksi Chilonia; hän pakeni voimiensa takaa ensimmäiselle poikkikadulle, ja pelko ja hätä pani hampaat hänen suussaan kalisemaan. Hän juoksi sellaista kyytiä, että nuorempi tuskin olisi pysynyt hänen perässään. "Jos hän palatessaan näkee minut, niin hän ottaa minut kiinni ja tappaa," mietti hän itsekseen.
Odotan juuri Chilonia ja täällä kotona tuntuu sietämättömältä. Hyvästi.» Chilon oli viipynyt poissa niin kauan, ettei Vinitius lopulta tietänyt, mitä ajatella. Turhaan toisti hän itselleen, ettei etsiminen voi viedä varmoihin, toivottuihin tuloksiin, jollei se tapahdu varovaisesti ja vähitellen.
Rikkaammat eivät kuitenkaan ottaneet osaa taisteluun "tesseroista". Augustianeilla oli tällä kertaa toinen huvinaihe: he katselivat Chilonia, joka turhaan koetti näyttää, että hän voi nauttia taistelusta ja verenvuodatuksesta niinkuin muutkin. Onneton kreikkalainen rypisteli kulmakarvojaan, pusersi kokoon huulensa ja kiristi nyrkkinsä niin, että kynnet painuivat lihaan. Turhaan!
Hetken kuluttua Nero katsahti häneen ja virkkoi, kääntyen Tigellinuksen puoleen: "Pidäpä huolta siitä, että tämä stoikko puutarhassa joutuu minun likeisyyteeni. Tahdonpa nähdä minkä vaikutuksen soihtumme häneen tekevät." Caesarin äänessä väreili uhka, joka pelästytti Chilonia. "Herra," huudahti hän, "en tule näkemään mitään, sillä yöllä en saata eroittaa mitään."
"Herra," puhui hän heikolla äänellä, "olen todella nälissäni... Lähden mukaasi, herra, lähden! Mutta kun ei minulla ole voimia... Käske antaa minulle edes koiriesi ruoan jätteitä, niin tulen..." Vinitius käski antaa hänelle ruokaa, rahaa ja viitan. Mutta ruoskiminen ja nälkä olivat siihen määrään heikentäneet Chilonia, ettei hän aluksi saattanut syödä.
Päivän Sana
Muut Etsivät