Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Buddenbrockin suurin vika on, että hän on totellut, missä hänen olisi pitänyt käskeä, ja että hän on käskenyt, milloin hänen olisi pitänyt totella. Sentähden äänesti hän valtiopäivillä sotaa, vaikka Ukrainan päivien muiston olisi pitänyt saada häntä harrastamaan rauhaa. Sentähden pyrki hän päälliköksi Suomeen, vaikkei hän luottanut itseensä.
En mene koskaan naimisiin, nyyhkytti hän, mutta parooni Buddenbrockin on helppo löytää sellainen, joka häntä rakastaa. Harvalla miehellä on niin paljon annettavana kuin teillä. Hän kohotti kyyneltyneet silmänsä paroonin puoleen ja lisäsi hiljaa: luulin teitä niin onnelliseksi. Loistollakin on surunsa, hymyili Buddenbrock.
Sitten tuli ensimmäinen kuriiri Marttilaan, se sama joka perjantaina toi Buddenbrockin viestit Wrangelille, ja hän uskoi meille ettei pääkortteerissa kaikki ollut niinkuin olisi pitänyt. Itse kuulin hänen sanovan, että Myllykylässä kaikki tiesivät vaaran lähestyvän, mutta korkeat herrat eivät olleet tietävinään.
Hän oli yksi niistä, jotka olivat kuljettaneet kauppakirjoja Buddenbrockin ja hänen veljensä välillä, ja hän tunnusti itse julkisesti syntinsä. Huhu siitä lensi miehestä mieheen, ja me vannoimme pelastaa mitä pelastettavissa oli. Raskas huokaus nousi Sprengtportin rinnasta. Mitä tuli hänen tähän sanoa? Niinkuin Uria muinoin lähetettiin kuolemaan, niin oli Buddenbrock nyt kavaltanut Wrangelin.
Silloin lähestyi Lewenhaupt kulkien käsikynkässä Buddenbrockin kanssa, tosin jotensakin kaukana, mutta kuitenkin siksi lähellä, että jo saivat sanoista selkoa ja ymmärsivät mistä oli puhe.
Päivä oli sammunut ja Heinäkuun yön hämärässä palasi Lewenhaupt leiriin ainoan uskolliseksi jääneen seurassa. Aamulla hän ilmoitti eroamisensa ja lähti samana päivänä Buddenbrockin kanssa Ruotsiin. Ylipäällikkyys uskottiin Bousquet'lle. Ruvettiin uusiin välittelyihin Lascyn kanssa, ja kuusi päivää sen jälkeen, Elokuun 24 p:nä, suostuttiin antautumisesta.
Ruotsin ja Suomen armeija antautui Helsingin luona, ja sill'aikaa kun vihollinen tulvasi maahan jatkoivat puolueet Ruotsissa hillitöntä taisteluaan, yhtyäkseen vain kerran yksimielisinä kenraalien Lewenhauptin ja Buddenbrockin verisen mestauslavan ympärillä. Tuhat tulimmaista! kiljaisi postimestari. Näkyy kyllä, että koulukarhut olivat päässeet valtaan.
Mutta samassa häämöitti kaksi sinikeltaista töyhtöä akkunan edustalla, ja huolissaan ettei kukaan pääsisi majuria häiritsemään, riensi rouva ulos. Mutta ovessa hän jo tapasikin Buddenbrockin ja Wrangelin. Hän koetti estää heitä tulemasta, mutta väittely joutui majurin korviin, ja käsittäen että se koski häntä, nousi hän ja tuli ovelle.
Kenraali oli itse lähettänyt hänet etelään. Olisivatpa herrat kernaasti puhutelleet talonpoikia, mutta nehän ymmärsivät ainoastaan suomea. Täytyi malttaa mieltä kunnes alhaisemmat ja palvelijat saapuivat. Kun nyt Buddenbrock ratsasti synkän talonpoikaisryhmän ohi, kuului sieltä uhkaavaa mutinaa, jota ei voinut väärin käsittää muukalainenkaan, ja sitten suhisi kivi Buddenbrockin korvan ohi.
Sen kysymyksen jälkeen särkyi ikäänkuin salpa rukoilevissa. Mitä puhuvat? Eikö kukaan tiedä mitä tuo korkea herra arvelee? Voi, kun ymmärtäisimme edes vähän. Majurinrouva kääntyi väen puoleen ja sanoi: Kenraali sanoo, ettei hän voi lähteä ilman pääkortteerin käskyä. Kohta kun parooni Buddenbrockin vastaus saapuu, lähtee hän. Mutta silloin saattaa olla myöhäistä.
Päivän Sana
Muut Etsivät