Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 7. kesäkuuta 2025
"Isoisä sanoo, että hän tietysti varoo niitä, mutta että me saamme, jos isoäiti sallii", sanoi hän läähättäen. "Ei, poikaseni, ette te saa, koska ei isoisä pidä siitä", sanoi rouva Blum, katsoen häneen vakavasti. "Niin, mutta isoisä sanoi ... hyvä, rakas, kuuliainen isoäiti..." "Ei, poikaseni, ette te saa, koska kerran isoisä kielsi, sen sinä hyvin tiedät.
Se viehätysvoima, mikä Doralla oli miehiin nähden, vaikutti nytkin. "Hyvän ja suloisen näköinen", sanoi hän antaen kuvan takaisin Eugenille, joka katsoi siihen hellästi ja pisti sen lompakkoonsa. "Niin, minusta näyttää, että hän on sellainen, josta herrat pitävät", sanoi rouva Blum; hymy, jonka hän koetti tehdä veitikkamaiseksi, oli melkein ilkeä.
Molemmat katsoivat nyt kuitenkin sopivaksi olla olevinaan hämmästyneitä. "Rakas Eugen", sanoi rouva Blum hieman jäykästi, "tietysti onnittelemme sinua sydämestämme. Mutta ... mikäli olen kuullut, on sinun ... on se nuori tyttö, jonka olet valinnut, vasta melkein lapsi." "Niin kyllä, hän on vasta 18-vuotias..." Rouva Blum ei vastannut, pudisti vain päätään osaa-ottavasti hymyillen.
Ja hän otti esiin lompakkonsa ja antoi Julia neidille summan, minkä tämä mainitsi. "Kiitos", sanoi nuori tyttö ja pisti setelin taskuunsa. Sitten hän sanoi hyvästi kaikille. Rouva Blum, joka ei vielä tiennyt, mitä oli tapahtunut, syleili häntä ja kuiskasi kyyneleet silmissä: "Lapsi parka!"
Tänä syksynä, jolloin hänen mieltään kuohuttivat niin monenlaiset ajatukset, tapahtui hänen ulkonaisessa elämässään suuri muutos: hänet nimitettiin korkeimman kuninkaallisen tuomioistuimen jäseneksi. Eugen Blum ei ollut suuremmoisen lahjakas, ja sama jäykkyys ja pikkumaisuus, joka oli hänen ulkonaisessa olemuksessaan, oli myöskin hänen työssään.
Rouva Blum nousi, syleili Doraa, sanoi häntä rakkaaksi tyttärekseen ja toivoi, että hän tekisi kaiken voitavansa, jotta Eugen ja hän itse tulisivat onnellisiksi. Dora vastasi välinpitämättömästi rouva Blumin hyväilyihin, mutta yhtyi kohteliaasti hänen toivomuksiinsa.
Kaikki olivat jo menneet; iloissaan siitä hän hiipi varovasti portaita alas, peläten tapaavansa jonkun, jonka kanssa hänen täytyisi ryhtyä puheisiin. Kun Eugen oli mennyt, seisoi rouva Blum muutaman sekunnin liikkumattomana katsellen hänen jälkeensä. Sitten hän huoaten pudisti päätään.
Ilmoitus, joka annettiin liikutetulla ja juhlallisella äänellä, ei oikeastaan ollut yllätys; sekä herra että rouva Blum olivat toisten lastensa kautta kuulleet, että huhut viime aikoma olivat asettaneet Eugenin nimen yhteyteen Dora Hjortin kanssa, ja he olivat monta kertaa tiedustelleet Eugenilta asiaa, mutta aina saaneet kierteleviä vastauksia.
Taas olen epäilijä, joka mietiskelen, epäilen, revin rikki kaikki. Tyhmyyttä ... tyhmyyttä ... kenessäpä ihmisessä ei ole ristiriitaisuutta? Elämän koulu juuri saattaa inhimillisen epäjohdonmukaisuuden säännönmukaisuuteen... Lopeta, Eugen Blum, itsekkäät mietiskelysi, sillä ollaksesi rehellinen täytyy sinun tunnustaa, että mietiskelysi johtuu siitä, että pelkäät, ettet tule onnelliseksi.
Hänen silmänsä olivat suuret ja viattomat kuin äskenheränneen lapsen. "Mitä?" kysyi hän, tirkistellen ihmeissään, "sanoinko, että rouva Blum ... kenties ... en todellakaan muista enää ... ajattelin niin yksinomaan sairasta äitiparkaani." Ja hän huokasi ja katsoi uneksien eteensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät