Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Hän heittäytyi vaatteet päällä sänkyyn, mutta ei voinut maata. Hiljaisuudessa tulivat Knutin sanat takaisin yksitellen ja ahdistivat häntä. Mikä häntä liikutti enemmän kuin sanat, oli ääni, jolla ne lausuttiin. Tämä paathos oli Kornelialle outo. Se ei ollut papin kirkossa, ei Björnholtin, kuin hän riehui kansanyllyttäjiä vastaan, ei isän, kuin hän nuhteli talonväkeään.
Hän ei yhtä suuresti ihaillut Björnholtin muistia kuin Stubb. Björnholt kääntyi. »Ja hänen lähin alipäällikkönsä», hän lisäsi. Hän lähestyi sitten Stubbia ja alkoi vähän hiljempaan: »Kuulkaas, tiedättekö, mitä kerrotaan Fonnista ja hänen uudesta kilpailijastaan pastori » Stubb rykäsi kovasti, veti sitten Björnholtin syrjään ja kuiskasi: »Hiljaa ettekö te muista Vikhän on »
Edellinen pelkäsi niitä salaisia tietoja, joita Björnholtin arveltiin lähettävän mahtaville ystäville pääkaupunkiin; jälkimmäinen pelkäsi hänen lehteään. Mutta ei häntä yksin puollettu pelosta vaan myöskin sen vuoksi, että myönnettiin hänen todellakin oivallisesti suojelevan mainituita pyhiä etuja vastustuspuoluetta vastaan, joka oli pikku kylänkin niskoilla.
Hän tunsi omituista pelkoa, jotain outoa, kiihkeätä, hänestä tuntui, että oli lähellä jotain, joka uhkasi kukistaa jokapäiväisen elämän rauhan. Mutta ei hän ainoastaan pelännyt, hän oli myös utelias. Hän oli muutamia vuosia sitten usein kuullut isän ja Björnholtin puhuvan kauheasta Knut Holtista, ja hän muisti, mihin kiihkoon tämä oli saattanut kaupungin, viimeksi kotona käydessään.
»Perhanan muisti », Kurt Stubb taas alkoi, mutta joutui niin oman ihastuksensa valtaan, ettei päässyt pitemmälle. Kornelia oli lähestynyt portaita ja kuunteli hämmästynein silmin Björnholtin puhetta. Hän ei oikeastaan ymmärtänyt, mitä nämä oudot sanat merkitsivät; mutta hänestä tuntui siltä, kuin hän olisi katsonut sepän ahjoon ja hengittänyt tulikuumaa ilmaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät