Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Pelästyksissään siitä kun näki, miten äkkiä veri nousi luottilaansa päähän, talutti herra Bintrey häntä viipymättä pihalle, joka olikin aivan helposti tehty, koska konttori, jossa olivat keskustelleet, oli pihapuolelle päin.
"Jonkun meistä pitää häntä puhutella," sanoi maitre Voigt. "Teenkö minä sen?" Vielä kerran keskeytti Bintrey rehellistä notaria, ja pyysi saada itse johdattaa keskustelua.
Miksi emme siis oppisi niitä laulamaan yhdessä?" "Mitkä oppisivat niitä yhdessä?" kysyi asianajaja terävästi. "Isäntä ja palvelijat." "Ah! niinkö arvelette!" vastasi Bintrey leppyneenä, sillä hän oli odottanut vastaukseksi: asianajaja ja luottilaansa. "Se on toinen asia." "Se ei ole mikään toinen asia, herra Bintrey, ihan sama asia, osa siitä siteestä, joka tulee meitä yhdistämään.
Ja nyt, herra Bintrey," lisäsi hän ja liikutetut tunteensa puhkesivat jälleen kyyneliin, "nyt hän on poissa. Vähän yli puolen vuotta sitten tuli hän tänne ulos, nähdäksensä omilla silmillä kirjoitettuna portin yli: 'Wilding, & C:o Viininkauppiaat'." "Surullista, mutta yhteinen kohtalo" virkkoi Bintrey. "Varhain tahi myöhään täytyy meidän kaikkien lähteä."
"Muistakaa kuitenkin, kuinka hiljakkoin hän kadotti ylkämiehensä. Eikö mikään voi teitä lepyttää?" "Ei mikään." Herra Bintrey nousi nyt myös ylös ja katsoi maitre Voigt'iä, jonka käsi alkoi väristä, ja jonka silmät vielä, ikäänkuin jostakin vastustamattomasta lumouksesta, olivat kiinitetyt ruskeaan ovehen. Obenreizer, joka heitä epäluuloisasti tarkasteli, katsoi myös samaan suuntaan.
"Ilmoitus jätetty aviisiin emännöitsiästä " "Ilmoitus jätetty aviisiin emännöitsiästä", sanoi Bintrey. "Tarjoutuminen tapahtuu Raajarikko-loukossa, suuri Tower-Streetin katu, kymmenestä kahteentoista nimittäin huomenna." "Toimitukset rakkaan äiti vainajani jälkeen lopetetut." "Lopetetut" sanoi Bintrey. "Ja kaikki kulut maksettu."
"Aivan oikeen! ja me kaikki yhdessä humista toisten korvain ympäri." "Teidän sijassa en tosin antaisi tunteitteni niin kiihoittaa itseäni" sanoi taas asianajaja huolestuneella äänellä. "Koittakaamme vielä kerran pumppua!" "Ei tarvitse, herra Bintrey, ei tarvitse. Me kaikki yhdessä on niinkuin yksi perhe!
Herra Bintrey etsi jotakin paperi-laukustaan, ja maitre Voigt katseli erästä lukittua ovea, joka oli maalattu tumman-ruskeaksi, jotta näyttäisi mahonki-puusta olevan, ja joka vei sisimmäiseen kammariin. "Eikö hänen pitäisi jo olla täällä?" kysyi notari, muuttaen paikkaa ja katsellen toista ovea toisessa päässä huonetta, joka oli keltaiseksi maalattu, jotta näyttäisi hongasta olevan.
Herra Wilding huokasi näin lausuessaan ja pyhki silmiään, koittamattakaan sitä salata. Herra Bintrey lakki vaan tuota nauruttavaa portviiniänsä, ja sanoi, annettuaan sen pyöriä hetken suussa: "Minä tunnen sen jutun."
"Hän oli tehnyt sen päätöksen," sanoi Bintrey, antaen taas viinin pyöriä suussaan, "ja osasi olla vaiti." Lystillinen silmään-isku lisäsi melkoisen selvästi. "Pirun paljoa paremmin kuin te koskaan tulette osaamaan."
Päivän Sana
Muut Etsivät