Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Mitä se on? kysyi kreivitär, nähdessään tyttärensä vallatonna ja tanssien pitävän puutarhuria kiinni. Hän tahtoo lyödä Rasmusta! Hän tahtoo ajaa pois Rasmuksen! huusi tyttö. Renki on hävytön, ja teidän armonne näkee itse, miten minun aikani menee hukkaan, virkkoi puutarhuri. Anna Bergflyktin olla, Vera! sanoi kreivitär. Ja teidän, hyvä Bergflykt, ei tarvitse panna pahaksenne kaikkia turhia sanoja.
Seuraus tästä uhkaavasta liikkeestä oli se, että tyttö tarttui Bergflyktin molempiin käsivarsiin, pyöritti häntä ympäri ja nauroi niin sydämellisesti, että ukonkin vihdoin täytyi yhtyä nauruun, Minä kerron äidille, mitä ilvettä pikku neiti pitää juuri, kun meillä on kiire, murahteli hän. Kertokaa vain kas, tuolla tuleekin äiti! vastasi tyttö uhkamielisesti.
Kun kulkusten kilinä kuului pihalta, lähetti hän sentähden Bergflyktin katsomaan, kuka oli uskaltanut lähteä liikkeelle tässä hirveässä pyryilmassa. Sitten hän kääntyi Esterin puoleen, joka vielä seisoi hänen edessään punaisena ja jäykkänä, nuo rohkeat sanat vielä huulillaan, ja puhutteli häntä emännän komentavalla äänellä. Mitä tämä merkitsee? kysyi hän.
Kun hän ei mitään löytänyt, toimitti hän tarkastuksen puutarhassa ja kasvihuoneissa siinä salaisessa toivossa, että tapaisi äitinsä jonkin pensaan tai kukka-astian taakse kätkeytyneenä. Puutarhasta hän meni puistoon, sieltä Bergflyktin luo, sieltä työmiesten majoille ja hovin alustalaisten luo, alinomaa kysellen, eikö kukaan ollut nähnyt hänen äitiänsä, joka oli häneltä varastettu.
Suostutko Bergflyktin tarjoukseen ja rupeatko hänen vaimoksensa? Ester purskahti itkemään, mutta ei vastannut. Kreivitär jatkoi puhettaan, samalla kuin hänen silmiinsä vähitellen ilmaantui se kostea kiilto, joka ennen aikaan oli tehnyt ne niin ihastuttaviksi.
Eräänä aamuna viime talvena se unohtui häneltä, kun isä oli kipeä, ja sinä aamuna jäi rukous lukematta, mutta sinä päivänä kävi pahoin. Minä löin rikki Bergflyktin kauneimman kukkaruukun, nyrjäytin jalkani, olin hammastaudissa, riitelin pitkän Kaisan kanssa keittiössä ja sain ankaria toria. Ei ole milloinkaan hyvä, kun unohtaa aamurukouksensa.
Monet monituiset kerrat syvään huokailtuaan oli Bergflyktin vihdoinkin onnistunut kahlehtia luonto siihen taiteelliseen muotoon, jota Ludvig XIV:n aikana katsottiin hienostuneen aistin korkeimmaksi asteeksi, ja hän oli, niinkuin usein tapahtuu, rakastunut omaan aikaansaannokseensa niin, että oli valmis vannomaan, ettei maailmassa voinut olla mitään sen kauniimpaa eikä täydellisempää kuin juuri tämä puutarha.
Päivän Sana
Muut Etsivät