United States or Cabo Verde ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pohjois-Kreikassa oli kaksi maakuntaa ja niiden rajana Pindos-seljänne: Tessalia oli hymyilevän kaunis ja hedelmällinen, vaan Epeiros täynnä autioita vuoria, järviä ja metsiä, asujamina vain villiheimoja. Näiden maakuntain etelärajasta alkoi Hellas.
Tekin, jalo herra, kun olette jälleen ihan terve, voitte lähteä paluumatkalle kotimaahanne, ettekähän te siitä pahastu, että minä pyydän teitä lähtemään kohta, sillä näinä päivinä täytyy minunkin erään tärkeän kauppa-asian tähden lähteä pitkälle matkalle, eikä teidän siis enää sovi olla vieraana tässä talossa, jossa ei asujamina ole muita kuin nuori tyttö ja muutamia palvelijoita."
Wäsymyksestä, näljästä ja uupumuksesta horjuwana astuin mökkiin. Siinä ei ollut asujamina muita kun wanha waari ja mummo; he oliwat wetäyneet tänne yksinäisyyteen, sillä ukko oli ahkera kalamies ja kalasteli lammesta. He näyttiwät hywin hämmästywän minun tulostani, mutta kun minä sanoin hywää iltaa nöyrästi ja pyysin yösijaa, näyttiwät he tyyntywän.
Tohmajärven selkä näytti autiolta, kuoleman ja olemattomuuden erämaalta. Joskus liiteli korkeudessa kalalokki ... vai mikä iso lintu hän lie ollut. Se tuntui olevan joku kuoleman maiden aave, joka saalistansa väjyy. Jossain, siellä etempänä, kuvittelin yksinäisten tiirojen ja kajavien oleksivan hylättyinä, aution seudun ainoina asujamina. Semmoisia synkän runollisia ajatuksia sikisi jo aivoissani.
Suomalaisen pirtissä asujamina mainittiin kerjäläiset ja koturit; ne ovatkin niin tavalliset ja tärkeät perheessä, että, siitä puhuessa, molemmat vaativat likemmän kertomuksen. Niinkuin pääskynen, vaatii koturikin itselleen ja omaisilleen asuinsijaa talonpojan katon alla, ja saakin sen, niinkuin pääskynen, ja elää niinkuin sekin siitä, mitä päivä tuottaa.
Sillan kummassakin päässä oli muutama pirtti ja pieniä sieviä tupia, jotka todistivat, että tämän seudun asukkaat tulivat hyvin toimeen. Rauha ja mielihyvä olivatkin tähän saakka olleet alituisina asujamina siellä.
Likellä takkaa makasi kätkyessä pieni lapsi, joka näkyi olewan kowin kipeä; luultawasti oli kätkyt saanut sijansa niin liki takkaa sen tähden, että walkea ulettuisi lämmittämään sairasta lasta ja niin suojelemaan häntä wilulta. Asujamina huoneessa näkyi wielä olewan: ijäkäs, harmaapäinen ukko ja wanha mummo, jotka näyttiwät olewan pariskunta ja samassa perheen wanhimpina jäseninä.
Oli muuan vanhemman Dumas'en mestarillisesti mieltä-jännittävistä kertomuksista. Viidessä minuutissa minä olin toisessa maailmassa ja ikävän huoneeni asujamina oli mitä vilkkain franskalainen seura. Käskevän soittokellon kilinä palautti minut asianomaisessa ajassa tosi-oloihin. Katselin kelloani. Kello oli yhdeksän.