United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
He istuivat ääneti kotvasen; jopa tulikin emäntä kutsumaan päivälliselle. Astuttiin nyt isoon tupaan. Tänne oli tullut Taavikin. Taavi Tarkkanen oli kookas nuorukainen neljänkolmatta ijällä. Hänellä oli säännölliset, mieluiset kasvot ja vilkkaat silmät; tukkansa oli tummanvärinen ja ylähuulta koristi sievät viikset.
Nevalaisella oli pyssy, joka riippui nahkahihnassa olkapäältä, Sormuisella ja Karjalaisella samoin. Turuisella oli pistooli, ja vyöllä vanha miekka Kaarle IX:n ajoilta. Näin varustettuina kulkivat miehet turvallisesti tietä eteenpäin. Pitkän aikaa astuttiin äänettöminä, miettien rovastin ystävällistä kohtelua.
Rouva Blum pani heti käsityönsä syrjään ja nousi, muut naiset seurasivat hänen esimerkkiään, ja sitten astuttiin hitain askelin ruokasaliin, missä teepöytä katettuna odotti. Ei mikään voinut olla täydellisempää kuin Blumien päivällis- ja teepöydät.
Liisa oli minua muutamana lauantai-iltana kotiin noutamassa, ja kun illan pimitessä astuttiin polkua myöten kotiin, peräkkäin, minä edellä ja Liisa jälessä, rupesin minä tätä laulua laulamaan ja lauloin sitä mennessäni. »Mitähän Liisa tästä ajattelee, kun kuulee», arvelin minä joka värssyn laulettuani, mutta kun lopetin, ei Liisa virkkanut mitään.
Kun vanha Jaakko oli ihastuksensa alkupuuskat purkanut, astuttiin sisälle, missä nuori, hilpeä ja kaunis emäntä kohta osoitti kykyään taloudellisissa toimissa varsin tyydyttävällä tavalla.
"Niin, Benjamin." "Tuonne päin ne menivät. Kosta äitimme!" Lapsi oli viitannut vasemmalle. Astuttiin siihen suuntaan. Vähän matkaa eteenpäin, lähellä Pistewache'n putousta, yksi hänen veljistänsä, se, joka oli häntä lähinnä iässä, antoi saman osviitan ja kertoi: "Kosta äitimme!" Kolmas lähellä Saint-Maurice'a. Tässä kauppalassa oli kaikki ylös-alaisin. Siellä täällä suuria nuotiotulia.
Niin no, jos sopii, niin lähdetään tästä veneeseen, jonkun tunnin perästä ollaan perillä... minulla on hyvä vene ja riskit soutajat... muiden veneiden edelle me ajetaan niin että hurahtaa... Lähdettiin siitä sitten salongista ja kun olin suorittanut markan kyytirahaa kapteenille, astuttiin Hovin herran veneeseen. Soudettiin soukkaa jokea, sitten kaitaista järveä ja saavuttiin hovin rantaan.
Astuttiin sisään yhteiseen ravintolasaliin ja istuttiin pöytään. Eräs herra, joka juuri oli tullut Dammartin'in tietä, oli istuutunut samaan pöytään aamiaiselle. Hän alotti puheen sateesta ja poudasta; matkamiehet vastasivat; hän joi heidän terveydeksensä; matkustajat kohteliaasti tekivät samoin.
Astuttiin pitkin lyhyttä, leveää katua, jonka päässä oli maja. Tässä istui keisari, Mtesa oli hänen nimensä, päällikkö-joukon ympäröimänä, jotka istuvassa tahi polvia-notkistavassa asennossa olivat järjestetyt kahteen, toisiaan vastapäätä oleviin riviin jonkun matkan päässä valta-istuimesta. Näiden rivien päissä oli rummunlyöjiä, vahteja, teloittajia, hovipoikia j.n.e.
Astuttiin nyt höyrylaivarantaan ja Erkki antoi Katrille kaksikymmentä penniä, joilla hän pääsi pienessä höyryveneessä Toppilansalmeen ja sieltä takaisin. Itse hän ei raahtinut lähteä, ja tuumi: »Saahan tuota ajaa huomenna kun pitää mennä räkyyseen.» Katri läksi yksinään ja Erkki odotti sen aikaa, tuntikauden rannassa. Ja kun Katri tuli lystinajosta, lähdettiin kortteeripaikkaan.