Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. kesäkuuta 2025
Hän tulee vasta kuukauden päästä. Kun Antero kääntyi takaisin, seisoi Naimi hänen takanaan, mutta pyörähti samassa nopeasti ympäri ja meni pois.
Niin, mutta minä, minä sitä toivon tapaan itseni sitä toivomasta toivoin juuri nytkin en toivonut, mutta se tuli niin ja hän lyykähti nurmipenkille ja purskahti itkuun. On kauheaa, millainen ihminen on se on kauheaa... Rauhoitu nyt, rakas ystäväni, Antero tarttui häntä hellästi hartioihin sinä olet niin väsynyt, sinun pitää mennä maata. Vaan jos niin tapahtuisi ja minä olen sitä toivonut...
Antero keskeytyi hieman kertomuksessansa, sillä muisto kauhistavista hetkistä ahdisti hänen sydäntänsä ja esti pitkittämästä.
Kun vaaka oli tuotu, mittasi Musta Antero noidiksi luullut, ja ... ihme ja kumma! useimmat olivat paljon keveämmät kuin heidän ruumiinrakenteeseensa nähden olisi luullut. Tarpeetonta lienee tämän ihmeen selittämiseksi huomauttaa, että Musta Antero punnitessaan teki vääryyttä.
Kun vene työntyi ulos saaresta, oli se niin täynnä, etteivät pojat mahtuneet siinä soutamaan, vaan Anteron täytyi yksin meloa sitä eteenpäin. Näytti siltä kuin olisi pala saarta irtautunut ja alkanut itsestään nousta vastavirtaan. Kotirantaan tultua otti kukin pojista koivunsa, Antero myös, ja nyt oli kuin olisivat puut omin jaloin pihaan nousseet.
Ruppert ja Nadler pyysivät tältä päivältä hänen jättämään kertomuksensa, vaan kun Antero kyynelvirran jälkeen tunsi sydämmensä lieventyneeksi, niin hän uudestaan jatkoi: "Pyhä Helluntai koitti ylhäällä vapaassa Jumalan ilmassa; me kaikki tiesimme sen, sillä pidimme tarkan huolen kelloistamme sekä laskimme hetket, jotka yhä pitemmiksi ja tukalimmiksi tulivat.
Että muinaissuomalaiset tietäjät tunsivat näitä luonnon tosiseikkoja, näkyy selvästi jo Kalevalasta, jonka 16 ja 17 runoissa kerrotaan Väinämöisen matkasta tuonelaan ja Antero Vipusen luo.
Hänestä näytti usein, että Antero katseli häntä surkutellen ja säälien, niinkuin olisi ajatellut: voi sinuakin! Vai eikö hän hänestä ehkä senkään vertaa välitä? Kerran oli hän istunut Helanderin Marian kanssa samassa penkissä.
"Luonnollisesti", vastasivat molemmat, "koska ovat kaivoksessa sytyttäneet tulen, saadaksensa ilmanvetoa tunnelissa; siellä onkin ilma niin ummehtunutta, että on vähällä läkähtyä." "Tulta", virkkoi Antero hämmästyen. "Minne olette sen virittäneet?" "Eräälle rauta-ristikolle tuolla puuhäkin päällä, joka on estämässä putoavia kiviä."
Antero ylinen ylkä, Ylimmäisen miehen poika, Kävi noi'illa Virossa Nartsi Narvan tietäjillä: Sanoi noita nousevaksi, Arpoja paranevaksi. Tuli tuolta jo takaisin, Matkasi omille maille. Kirkko vastahan tulevi, Kilkahteli kirkon kellot: Antero kysyttelevi, Mitä kellot kilkkaeli.
Päivän Sana
Muut Etsivät