United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jooseppi ei ollut äkki kolauksesta kaatunut ääntäkään antamatta; hän oli sitä ennen huutanut, tappelu ehkä oli ollut murhaajan ja hänen uhrinsa välillä. Siihen oli Hovilainen jo viitannut, ja sen teki luultavaksi myös nuo yhä kiivaammilta kuuluvat äänet ja niitä äkkiä seuraava syvä hiljaisuus.
"Ilse, niin heikko ja kurja olento en toki liene," keskeytin häntä liikutettuna ja surullisena hän ei liioitellut. "Paitsi sitä en ollenkaan ymmärrä mitä tahdot," lisäsi hän antamatta keskeyttää itseään. "Tämä on oikein naurettavaa. Mummo seisoo rauhallisesti pihalla ja nukkuu tunnin kuluttua yhtä makeasti kuin me kaikki muutkin.
Hän ohjaa Joosepin huomion järvelle, ja kolahuttaa häntä samassa kirveen hamaralla takaraivoon niin, että toinen ääntäkään antamatta vaipuu maahan. Sitten vetää hän heti ruumiin jyrkänteen reunalle ja syöksee sen alas. Pitikö hänen se nyt sinne jättää vai olisiko parempi upottaa se, oli toinen kysymys. Ruumis näkyy polulta.
Ajatteli kuitenkin vielä aamulla toisen pirtin isännän ja emännän kutsua kahvelle ja pyytää uunia, ettei tarvitsisi ympäri kylää lähteä taikinasaaviaan vetelemään, siellä jäähtyisi taikina eikä kohoaisi leivät, niin siinä tulisi vielä suurempi vahinko... »Mutta jos eivät sittenkään antaisi», jylähti mielessä ajatus. »Onhan niillä valta olla antamatta.
Kuinka saatatte Jumalalle ja ihmisille vastata sen, että te nyt telkeydytte tänne, antamatta tarvitseville sitä apua, joka on heille niin ylen tärkeä ja tarpeellinen. Te, vaimot, jotka äsken olitte niin suurisuisia ja puhuitte rikkaasta ja köyhästä, saatatteko te katsella kuinka läheiset omaisenne ja ystävänne vuotavat verta tuolla ulkona rientämättä heille avuksi?
Vaikka jo olen pitkä mies, niin olenhan kuitenkin teidän lapsenne, ja jos olisitte nähnyt minut eilisiltana, kun olin aivan huveta nälkääni, niin ettepä olisi voinut olla antamatta minulle sitä murusta. Mutta minä tiesin teidän makaavan levollisemmin, jos ette nähnyt minua, sentähden minä en huolinut herättää teitä, vaikka jo seisoin aivan penkin vieressä, jolla makasitte tuvassa.»
Herra laamanni, te julistatte minut syylliseksi, ennenkuin tutkinto on päässyt kunnolla alkuunkaan. Minä kehoitan teitä olemaan antamatta minulle sitä haukkumanimeä, kunnes olette tutkinut, olenko sen ansainnut vai enkö. Mitä äitiini tulee, oli hän hurskas ja jalo nainen ja polveutui Folkungien suvusta, joka ennen on kantanut Ruotsin kruunua.
Antakaa minulle, ja minä lopetan opintoni ja maksan teille takasin. Minun mielestäni: jos rikkaat ihmiset tappavat karhuja, juottavat talonpoikia se on kaikki pahaa. Miksi eivät he voisi tehdä hyvää. Minä tarvitsisin ainoastaan 80 ruplaa. Mutta jollette anna, olkaa antamatta, sanoi hän vihasesti.