United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !


Velkamiehet eivät siihen mennessä olleet vielä ilmaantuneet, koska tiesivät, että hän kohta tulisi täysi-ikäiseksi. Asiasta ei keskusteltu lainkaan. Tahdottiin lempeydellä voittaa hänet. Hänelle annettiin herkkuruokia, häntä vaalittiin ja hemmoiteltiin. Silloin oli kevätaika. Hänelle vuokrattiin, Jeannen pelosta huolimatta, purjevene Yport'issa, jotta hän mielinmäärin saisi purjehtia merellä.

Sijat määrättiin arvalla, ja arpa suosi irlantilaista, joka sai nuoran. Ne kuusi juoksijaa asettuivat riviin pylvään viereen. Tässä ei ollut kavalaa juoksuun-lähtöä peljättävänä, mikä melkeästi helpoitti palkintotuomarin tehtävän. Merkki annettiin, ja hurrahuuto tervehti juoksuun-lähtöä. Tuntijat näkivät hetikohta, että Wilmore ja O'Kelly olivat ammatilleen pikajuoksijoita.

Mutta siten muodostui vähitellen pieniä kouluja, sillä niihin monenmoisilla ehdoilla rupesi tukkeutumaan vähävaraisempiakin lapsia ja monessakin talossa annettiin sijaa useammalle kyläläiselle, kuin omia lapsia olikaan, ainoastaan sillä ehdolla, että opettajalle maksoi kukin lapsi kopeikan päivältä. Mutta vielä on yksi nutun vaikutus muistettava.

Ensiksi sait tämän ihanan maailman, jossa vaihdellen käyvät kukoistava kesä ja talven valkea, raitis lumi, kultasäteilevä päivä ja yöseen hämärä uneksuva, rauhaa täys, ja kaikki tämä tän voimallisesti kaartelevan taivaan alla; tämä sulle ensiksi annettiin, tässä nyt asut ja rakentelet, vartoessas luvattua maata, joka kerran sua lähestyy kuin seppelöitty morsian.

Linna oli valloitettu rynnäköllä ja sotamiehille annettiin lupa ryöstää.

Tämän kuultuaan kumartui jättiläiskokoinen orja suutelemaan Chilonin kättä. "Mikä on nimesi, veli?" kysyi Chilon. "Pyhässä kasteessa annettiin minulle nimi Urbanus." "Urbanus, veljeni, onko sinulla aikaa jutella kanssani kahdenkesken?" "Työmme alkaa vasta puoliyön aikana, ja paraillaan valmistetaan illallistamme." "Sittenhän on aikaa yllin kyllin. Menkäämme joelle, niin saat siellä kuulla asiani."

Silloin sai Lewenius Longman'in ja nimismies Rommanderin edestä. Kun toinen pari selwisi ensimäisestä törmäyksestään, ryhtyi sekin samaan leikkiin. Siitä syntyi semmoinen ryhmä ettei kirjan=oppineetkaan olisi siitä mitään selwää saaneet. Annettiin waan oikeaan ja wasempaan ja wiimeiseltä huoliwat he wiisi kuka heistä mällin sai; kunhan waan annettiin ja saatiin, sama se.

Enon käskystä annettiin pari tusinaa vahvimpia ja ketterimpiä neekereitä hänen käytettäväksensä, ja moneen päivään eno ei saanut häntä nähdäkään muuta kuin päivällisellä. Vaan sitä enemmän hän kuuli hänestä puhuttavan.

Kun hänelle annettiin käteen palanen lämmintä uutisleipää, katseli hän ja käänteli sitä ja kysyi vihdoin: "Saanko tätä syödä?" Kun hänelle selitettiin, että hän saapi nyt tästälähin syödä semmoista leipää ja keittoa niin paljon kuin haluaa, tuli hän iloiseksi, hyppeli ja paukutteli käsiään ja sanoi: "Tämä maailmahan on oikein hyvä." Jo aikaisin huomattiin, että Matilla oli terävä ymmärrys.

Hän oli kerran jättänyt taideyhdistyksen oppilaskilpailuun joitakuita harjoitelmia. Maexmontan sai kuitenkin palkinnon ja Järnefeltille annettiin vaan se naiivi tunnustus, että hänellä »on taipumusta taiteilijaksi». Musiikki laiminlyötiin kokonaan, mutta teatteri s.o. kansallinen teatteri oli ainoa, jota varten oli palkattu varsinainen arvostelija.