Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Taavin olimme saaneet, nyt piti meidän saada Annakin. Ja nyt onkin Anna täällä ja ei ainoasti hän, vaan tekin, rakas lanko. Jumala ei ole tahtonut rangaista minun tyytymättömyyttäni. Hän on suuressa armossaan tahtonut palkita meille noita kovan murheen päiviä Hänelle olkoon kiitos ja ylistys " Ja Lotta nyyhkytti ja nauroi vuorotellen.
Annakin katsoi kelloa, se oli jo yli kymmenen, hän kävi eteisen kaapista tuomassa siianpuoliskon ja kanturaisen haapajauhoista tehtyä rieskaa. Sitä nousi Mooseskin pureskelemaan kuin tavan vuoksi, vaikka ei kumpikaan, ei siika eikä rieska paljon kulunut.
Ulvovien liekkien, ryskyen murtuvien rakennusten ja ilkeän naurun kanssa sekautuen kohosivat valitukset ilmaan koston Jumalan korviin, jonka oikea käsi viimein on kostava ja tuomitseva kunkin töittensä jälkeen.» Tätä kuullessa Mooses ja Annakin ikäänkuin kivettyivät, eivät pitkään aikaan kyenneet sanomaan mitään, ei edes syömäänkään.
»Vaan kyllä Liisakin vielä mieltyy», vakuutti hän samassa Latun emännälle. »Huolta niistä on lapsista», lausui Viion leski vakavana. »Huolta hyvinkin. Hyvin ovat mieltä masentavia tuommoiset näyt kuin nytkin tämä, kun tuommoinen nuori ihminen, kuin tuo Annakin, on tuolla jälellä», sanoi Latun emäntä. »Niin, mikä lie poloisen saattanut tuolle tielle?
Mutta kummeksien hän sanoi: »Kuka tuo on, joka tuolla järvellä tulee?» Samalla hän hypähti ikkunaan ja huudahti: Hyvä Jumala!.. Martta tulee! Se ei ole mikään muu. Tunnen siltä näöltä kuin unissani kerran näin hänet tuommoinen kantamus sylissään. Annakin kavahti ikkunaan ja henkeään pidättäen sanoi: Onko tuo nyt totta, että tuo on Martta? Se on Martta, minä vannon sen, että se on Martta.
No mitä siinä vielä tingit!... Ala manata ja annakin semmoiset rapsut jotta tuntuu! Ka mikäpäs tässä minun auttaa ... kun kerran virka vaatii, niin jos sitten tulisitte koko roikalla vastaamaan... Tottapahan sitten tuomari sanoo, miten asia päättyy! Tästä tulee kova ja ankara juttu ... kova ja ankara juttu nousee nyt seurakunnassa... Kyllä siinä monen talot menevät nurin!
Hän oli varma siitä, että Annan äiti ja Annakin tulevat ymmärtämään Jumalan kurituksen ja kääntyvät häneltä armoa pyytämään, löytävät lohdutuksensa uskossa Jumalaan ja siten saavat täällä ajassa lievitystä kurjaan kohtaloonsa ja tulevassa elämässä täyden onnen. Hän rukoili sitä ajatuksissaan.
Kunpahan saisivat jo ajassa tuomionsa ne sellaisten tekojen tekijät, sanoi Annakin ja kallistui Mooseksen vuoteen laidalle. Martta pudisti päätään ja sanoi: Ei ole nyt enää kaukana niitten tuomiopäivä. Se valkenee tulella ja rakeilla. Eikä vuoretkaan lankea heitä peittämään siltä tulelta. Sen sanottuaan Martta sukkaa kutoessaan rupesi hiljakseen laulamaan: 'Jumala ompi linnamme.
Jo kajahti Vaasan marssin reippaat säveleet ja Annakin hyppäsi, että nyt sitä lähdetään. "I högan nord vår vagga stod..." Eipä se vielä ollutkaan suomimielisten lähtömerkki!
Pian saatiin Annakin vaatteisiin; tukkaa vähän suorittiin ja rouva alkoi taluttamaan häntä salin kautta ruokasaliin. Isossa salissa kääntyi Anni taaksensa katsomaan, seuraako Elsa mukana. Nähtyänsä Elsan heidän jäljessään kulkevan, sanoi Anni "yhm", ja ojensi kätensä Elsan talutettavaksi. "Eipä Anni yhtään vierastakaan", sanoi Elsa, ja otti Annia kädestä, taluttaen tytön ruokasaliin.
Päivän Sana
Muut Etsivät