Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
Nyt se muuten alkoikin jo selvään osoittautua, kuinka tuiki eriluontoiset käsitteet oli sekoitettu tuohon yleisesti käytettyyn nimitykseen romanttiika.
Eloisa, hilpeä tunnelma hulmahti jälleen valloilleen, nyt vielä entistään ehompana, ikäänkuin tahtoen korvata sen mitä tässä suhteessa oli menetetty. Huvi- ja tanssikaudesta näytti senvuoksi tulevan erinomaisen loistava ja se alkoikin tänä vuonna tavallista aikaisemmin. Mikä tämän harvinaisen juhlan aiheutti, siitä kertoo oma pikku tarinansa.
Ukko Swart istui alallaan kädet ristissä ja antoi myrskyn riehua. Mutta kun hän luuli sen menneen ohi, niin se alkoikin uudelleen; eukko oli vain vähän vetänyt henkeä välillä. »Vai niin! Sinä tahdot lähettää sen viattoman lapsiraukan ulos maailman matkoille? Luulenpa todellakin, että niin tekisit, ellen minä ottaisi häntä suojaani. Minun oma poikani, oma Fritsini!
Silloin Elsan silmät kiilsivät; oikeinpa rinta aaltoili pelkästä ilosta. Yksitoikkoiseksi alkoikin tulla eläminen mummon kamarissa, vaikka jotain tehtävää olikin. Toista toki oli palvelus. Mummo tuli hyvilleen, nähtyään Elsan suloisesti hymyilevän. "Minun on hauska nähdä sinua, kun sinulla on halu työhön.
Ilta alkoikin pimetä, että helposti olisin voinut kompastua, varsinkin kun kaiken tietä pidin silmällä saalistani. Kuinka puhtaana ja virkeänä se olikin säilynyt siellä vapaudessaan; kuinka hieno sen ruskea rinta, tuhkanharmaa päälaki, vanilin kihtava niska, sinervät sivut sekä mustan- ja valkeankirjavat siivet ja pyrstö!
Karnevaali oli ohitse. Molemmilla nuorilla sisarillani oli ollut tavattoman hauskaa, ja he olivatkin rientäneet huvista huviin nuoruuden väsymättömällä huvitteluhalulla. Mitä minuun tulee, olin tehnyt päiväkirjaani seuraavan muistoonpanon: »Olen iloinen, että ikuinen tanssiminen on ohitse. Se alkoikin jo tulla kovin sisällyksettömäksi.
Iisakki alkoikin salavihkaa tarkastella naisia. Tuo niistä on mehevin ja kaunein, tuo pitkä tuossa, joka ottaa sanomalehden nyt eteensä. Huomasikohan tuo, näinkin lasin läpi, itseänsä katseltavan? Huomatkoon sitte, mutta kaunein se sittekin on, vaikka tuo toinen on iloisempi ja aistikkaammin puettu, ehkäpä herttaisempikin.
Hän aikoi sentähden olla hyvin avonainen, kertoa kaikki ja saada hänetkin yhtä avonaiseksi, että he entistä enemmän lähestyisivät toisiansa. Henrik soitti vielä kolmannen kerran ja henkeä vetämättä kuunteli eikö kuuluisi piian askeleita. Vihdoin alkoikin kuulua, ja hän jo sanoi itseksensä: aha, mutta se muuttuikin sitten muuksi ja oli vaan jotain paukutusta alhaalta pihalta.
Heidänkin oli ollut tarkoitus matkustaa oikeastaan jo eilen. Mutta heillekin oli tullut joku sähkötieto, joka oli heidät tänne pidättänyt. Johannes katsoi kelloaan. Alkoikin lähestyä hänen tavallinen illallis-aikansa. Minä tulen, sanoi hän. Mutta en pitkäksi aikaa. Niin pitkäksi kuin puhumista piisaa, nauroi Topi hyvillä mielin. Olitpa kerrankin oikea toveri!
"On se niin ... mutta kauppamiehellä on ja kirje." Topias otti kirjeensä esille, isäntä huomasikin, että se oli vielä auki. "Tule tänne istumaan," sanoi hän vaimolleen, "Johanna lukee ensin oman kirjeensä, sitten..." Johannan kirje oli pitkä ja lapsellisen puhdasta iloa täynnä; mutta viimeinen arkki loppui samassa kuin alkoikin ja Johanna sulki joutuin kirjeensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät