Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Suuren, jalon ja ylevämielisen suuriruhtinaamme Keisari Aleksander II:sen johdolla ja käskystä. Helmikuun 19 päivän teimme samoja harjoituksia ja olimme samassa majatalossa. Harjoitusten väli- eli lomahetkinä joimme kahveeta ja polttelimme oivaa Turkin tupakkaa.
Aleksander vastasi: toivo! Kevään tultua purjehti Aleksander Hellesponton yli Vähä-Aasiaan. Hänen sotaväessään oli lähes 40,000 miestä, kaikki karastuneita ja hyvin harjautuneita sotilaita. Vanhan Trojan luona toimitti Aleksander juhlalliset leikkitaistelut Akilleun haudan ympärillä.
CRESSIDA. Hyvä; entä sitten? ALEKSANDER. Sanotaan, ett' on miesten mies per se, Ja seisoo omin jaloin. CRESSIDA. Niinhän joka mies tekee, jos ei ole päissään, tai sairas, tai jalkoja vailla.
Kun Aleksander oleskeli Korintissa, tulivat etevimmät valtiomiehet, taideniekat ja viisaat näkemään nuorta Kuningasta. Diogenes oli ainoa, joka ei tullut. Tämä oli kummallinen mies, joka arveli elämän onnen olevan siinä, että ihminen teki itsensä niin vapaaksi kuin mahdollista. Sentähden eli hän ainoastaan vedestä ja leivästä ja asui tynnyrissä huoneen asemesta.
Kun sen selkään noustiin, tuli se niin äksyksi, että rohkeimmatkin ratsastajat turhaan koettivat sitä hallita. Silloin pyysi Aleksander saada hoitaa hevosta.
ROUVA VALTANEN: Niin »mitä se sinuun kuuluu», mutta pitäisi kuulua Aleksander. Sinä olet niin yksin. Mitä on ihminen yksin? Sinä kidut ja kuihdut, Aleksander. Ei niin ollut alussa, vaan sinullakin oli ajatuksia ja sinulla oli toisten ihmisten elämä... VALTANEN: »Elämä ja elämä», enkö minä ajattele heidän elämäänsä?
Dareios oli tällä välin lähestynyt 600,000 miehen kanssa. Mutta pysymättä tasangolla, jossa olisi voinut levittää joukkonsa ja kokonaan piirittää makedonialaiset, siirtyi hän ahtaille poluille, joilla niin suuren ihmispaljouden oli vaikea liikkua. Tämän tyhmyyden syynä oli imartelevain hovimiesten lausuma pelko, että Aleksander pakenemalla ehkä pelastuu pian tapahtuvasta rangaistuksestaan.
Ja sitte hän sulkeutui palatsiinsa, eikä näyttäytänyt kahteen päivään. Kolmantena päivänä, kun jo päällikköjen virat oli annettu ylhäisimmille persialaisille, rukoilivat makedonialaiset polvillaan kuninkaalta anteeksi ja saivatkin. Suuria valloituksia mietiskellen oleskeli Aleksander viimeisen ikävuotensa Babylonissa, jonka hän aikoi tehdä uuden valtakuntansa pääkaupungiksi.
ROUVA VALTANEN: Enhän minä vaan Martasta aikonut... Martta kyllä pyysi, että puhuisin hänen puolestaan, mutta on minulla muutakin... Sinusta minä tahdoin puhua, Aleksander. VALTANEN: Pian sitten. PALVELUSTYTT
Pakomatkalla Baktraan kavalsivat Dareion omat palvelijansa ja surmasivat hänet. Aleksander ei suinkaan palkinnut murhamiestä, vaan päin vastoin jätti hänet Dareion äitille, joka hänelle kosti hirmuisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät