Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. elokuuta 2024
Kaikki istuivat ääneti, Aini ja Lauri soudellen, toiset vaan hiljaa katsellen luonnon kesäistä, ihanuutta, joka pian oli muuttuva syksyn kellertävään kauneuteen. En tiedä, mistä enemmän pidän, aavan meren suurenmoisesta luonnosta vai sisäjärvien viehättävästä kauneudesta, sanoi vihdoin Väinö.
Ja hän otti laatikosta esille joukon kirjeitä, jotka hän näytti Ainille. Aini tunsi käsialan, ne olivat Arvilta! Niin, tiedätkö, Aini, hän kirjoittaa minulle aina vähän päästä, vaikk'en ole hänelle kirjoittanut muuta kuin kaksi kirjettä. Ja kaksi kirjaa on hän minulle lähettänyt, sillä hän tahtoisi minuakin lukemaan niitä kirjoja, josta hän itse pitää.
Aini oli aina niin totinen, Ester niin liian hieno ja Elsa taas niin kiusallinen. Ja Väinö oli myöskin aivan toista kuin tuo hiljainen Arvi. Tätä ajatteli Lauri itsekseen seisoessaan siinä odottamassa, siksi kuin toiset palasivat polkupyörineen ja hänen vuoronsa taas tuli ajaa.
Kun sitte kerran pääsen etelämaiden luontoa ihailemaan, niin tokkohan kuitenkaan koskaan tulen löytämään niin ihania, niin suloisia ja rakkaita paikkoja kuin täällä omassa maassa on? Niin, onhan isänmaa aina oleva ihanin ja rakkain maa koko maailmassa ja kotiseutu rakkain paikka isänmaassa, vastasi Aini. Vaan sittekin mieleni palaa tuonne kauas suureen, avaraan maailmaan, sanoi Ester.
Tätä vastaista elämätään ajatellessaan kävi Aini mieleltään yhä iloisemmaksi, ja hän jatkoi sekä taloudellisia toimiaan että omia lukujaan entistä suuremmalla innolla ja ahkeruudella. Myös vanhemmat huomasivat tämän ilokseen. He alkoivat vähitellen sydämessään myöntää Ainille oikeuden päästä opintojaan jatkamaan, nähdessään hänen suuren sekä luku- että kouluintonsa.
Hänellä oli hiukset ylöspantuina ja pitkät hameet, kuinka hän näyttikin suurelta ja kuinka sievä hän oli, ajatteli Arvi, kävellessään Elsan vieressä asemalta. He läksivät nyt kaikki Leenin pyynnöstä heidän luokseen illalliselle ja samalla viettämään seuran eroamishetkeä. Aini ja Elsa olivat nyt ensi kerran mukana tässä Leenin seurassa, josta he olivat kuulleet niin paljon.
Tuomarilassa oli huoneita tarpeeksi, ja vähän lisääntyvät taloustoimet eivät häntä huolestuttaneet, ne olivat aina olleet hänen mielityönsä erittäinkin näin kesällä, jolloin Aini oli kotona ja hänen ahkerana apuna kaikessa. Joka kesä oli heillä aina ollutkin sukulaisia kesävieraina, ja muutama päivä sitte oli Elsa serkku saapunut Tuomarilaan kesää viettämään.
Ja kaikella vakavuudellaan Aini nyt tutki omaa sydäntään ja tuomitsi kuolemaan kaikki kateuden ja katkeruuden tunteet. Ne eivät saisi hänen jouluiloansa häiritä. Eikö hänellä ollut koti, vanhempia ja veli, joille hän voi rakkautensa uhrata, ja kaikki nuo hänen pienet koululapsensa sitte?
Toisella puolella näkyi saaria tuhansittain, muutamat paljaina ja kallioisina, toiset taas alkavan kesän vaaleassa puvussa. Nuoret seisoivat hetkisen ääneti. Vaan sitte istautuivat he sinne tänne kallioille. Aini oli joutunut Arvin ja Elsan seuraan. Täällä olen kasvanut, täällä ovat nuoruuteni kaikki loistavat ajatukset ja ihanat unelmat heränneet, alkoi Arvi puhua.
Ester oli vähän ujo eikä niin vikkelä kuin Elsa, ja Aini taas tahtoi ensin antaa muiden oppia, hän kyllä ennättäisi sittekin. Tuomari ja hänen rouvansa seisoivat verannalla katsomassa kun nuoret nauraen ja iloiten harjoittivat tätä uutta urheilua. Teki tuomarinkin mieli vähän koettaa ja Väinö auttoi hänetkin polkupyörälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät