Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
»Valiovieraat Lampaat ehtoollisen tuon pyhän, joka ravitseepi teidät, niin että toivehenne aina täyttyy. Jos Luojan armo hänen suonut maistaa on siitä, mikä pöydältänne putoo, jo ennen aikaa, jonka kuolo määrää, pyyteensä ääretön te nähkää, suokaa hänelle pisara: te juotte aina lähteestä, josta aatoksensa tulee.» Beatrice näin.
Mutta hänen aatoksensa näyttivät olevan toisaalla, kun hän koneentapaisesti ja lapsen äänellä, joka kertoo hyvin tuttua läksyä, alkoi: "Einsiedeln oli silloin erämaana ja kutsuttiin Finsterwald.
»Valiovieraat Lampaat ehtoollisen tuon pyhän, joka ravitseepi teidät, niin että toivehenne aina täyttyy. Jos Luojan armo hänen suonut maistaa on siitä, mikä pöydältänne putoo, jo ennen aikaa, jonka kuolo määrää, pyyteensä ääretön te nähkää, suokaa hänelle pisara: te juotte aina lähteestä, josta aatoksensa tulee.» Beatrice näin.
Hän tulee aseetonna, peistä kantaa vain sitä, jolla soti Judas; iskee sen niin, Firenzen että halkee rinta. Siit' ei hän maata saa, vaan häpeätä, rikosta vain, sen raskahampaa hälle, min keveämp' on aatoksensa tuosta. Tulevan toisen nään ma, laiva-vangin, mi tyttärensä myö ja kauppaa hieroo kuin merirosvot kauppaa orjatarten.
Ei käynyt niin; sen joukot saapuu, vaatein Philippin luona meitä taisteluun; He ennen vastaavat kuin kysytäänkään. ANTONIUS. Pah! minä heidän aatoksensa tunnen Ja tiedän tuohon syyn: he mielellään nyt Toisaanne marssis; pelvon pöyhkeydellä Tuolt' alas astuvat he, luullen, että Meit' uskomaan saa muoto heidät uljaiks. Mut eipäs niin. SANANSAATTAJA. Aseihin, päälliköt!
Hän vangittiin, johdatettiin linnaan, ja jääkylmä väristys karsei hänen ruumistansa, koska eteensä avattiin vankihuoneen musta, hirmuinen rauta-ovi. Pian istui hän kahleet jaloissa lavallansa, ja epäilyksen hurmiossa viehkeilivät hänen aatoksensa, jossa tilassa hän viimein kallistui alas ja nukkui. Mutta hirveämpä vielä tätä oli heräämisensä yöllä.
Emäntä vastaanotti heidät ystävällisesti ja laittoi heille vuoteen samassa suojassa, jossa omakin makuusiansa oli. Sinä yönä ei eukon tullut tavallisen makea uni ihan ruuanlaitto-huolesta. Hänen oli tapa äänin lausua aatoksensa.
Hän tulee aseetonna, peistä kantaa vain sitä, jolla soti Judas; iskee sen niin, Firenzen että halkee rinta. Siit' ei hän maata saa, vaan häpeätä, rikosta vain, sen raskahampaa hälle, min keveämp' on aatoksensa tuosta. Tulevan toisen nään ma, laiva-vangin, mi tyttärensä myö ja kauppaa hieroo kuin merirosvot kauppaa orjatarten.
Tästä taasen astui öinen vaeltajamme harjulle sen korkean vuoren, joka, niinkuin tiedämme, seisoo talon pohjoisella puolella. Istui hän erään männyn juurelle vuoren kiireellä katsahdellen kaukaisiin ääriin, ja hänen aatoksensa käyskeli hiljaisessa hekumassa. Mutta tämä rauhallisesti lepäävä luonto ympärillänsä vaivutti viimein myös hänen Unosen hienoon helmaan. Aamu koittaa.
Ja koska hänen kuolla täytyy kuitenkin, niin miksi ei kuolla silloin koska hän sen kautta ehkä pelastaa taitaa hänet, jota hän rakastaa? Tämä on aatoksensa ja päätöksensä luja, ja sen hän täyttää, jos ei häntä ajoissa taideta estää; sillä muistakaat: toivoton vimma on valloittanut mielensä. YRJ
Päivän Sana
Muut Etsivät