United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
Liisa oli näet kotonaan kertonut kaikki ihmeet, mitä hönnissä oli tapahtunut ja kun nyt lauantai-iltana viikon työt olivat lopussa, niin riensivät ihmiset saunasta tultuaan vaihdokasta katsomaan ja kyynelillään papin sanoille suurempaa merkitystä antamaan. Saapuipa viimein kellonsoittaja itsekin kotiin.
Mitä varten hän olisi sen tehnyt, jos ei juuri huomauttaakseen, että rikkaan Sormulan ainoa tytär on liian korkealla vaihdokkaan saavutettavaksi; mitä varten, jos ei juuri näyttääkseen, että hän häpeää vaihdokasta ja tuttavuutta hänen kanssaan. Loviisa tahtoi särkeä kaikki yhteyden hänen kanssaan ja häpesi sitä, jonka sydän oli rakkaudesta häntä kohtaan halkeamaisillaan.
Sinä olet sen varastanut vääpeliltä; olethan?" "En, minä sen löysin maan tieltä," vastasi vaihdokas, vaan epäillen pudisti Risto päätänsä. Senlaista oli sitten vaihdokkaan elämä parin vuoden ajan. Ylenkatsetta sai hän osakseen kylässä, huonoa kohtelua kotona. Varsinkin näkyi Risto luulevan itsellään olevan vastaansanomattoman oikeuden kiusata vaihdokasta.
Silloin hän ei muistakaan köyhää, hyljättyä vaihdokasta, mutta älköön, samahan se on". Niin mietti mielessään onneton Jeriko, mutta asia ei hänestä kuitenkaan taitanut aivan "sama" olla. Kotiin saavuttuansa hän, näet, pyysi pyytämistään, että Meyer, niinkuin jo aikoja sitten oli luvannut, lähettäisi hänet matkoille, "vaikka jo tänä iltana tahi viimeistäänkin huomenna".
Pojat olivat niin ahkerassa työssä, ett'eivät kotvilleen heitä katselevaa vaihdokasta laisinkaan huomanneet, mutta viimein keksi hänet Risto, Kissa-Kertun toivorikas perillinen. "Hei pojat," huusi hän "tuolla on vihollinen kurikka kädessä; se varmaan aikoo valloittaa linnamme. Annetaanpas sille hiukan papuja." Nyt alkoi Jerikoa kohden tuiskuta toinen toistaan kovempia lumipalloja.