United States or Haiti ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sairaiden kurja tila, korkea jokapäiväinen kuolemantapausten luku, alinomaiset hyökkäykset ja viimeinen kauhea taistelu olivat niin suuresti masentaneet Tippu-Tibin väkeä, ettei sitä millään rahamäärällä olisi voitu saada edes silmänräpäystäkään ajattelemaan matkan jatkamista.
Epävarmaa on kuitenkin, miten lopulta olisi käynyt, jollei Tippu-Tibin johtama etujoukko ja maaosasto olisi tullut juuri ratkaisevassa silmänräpäyksessä ja peljästyttänyt metsän villejä, jotka puhaltaen torviinsa ilmoittivat kanooteissa oleville tovereilleen tämän apujoukon tulon; monet näistä kanooteista olivat juuri silloin maalle nousemaisillaan.
Oli mahdottoman vaikeaa saada kuljetusneuvoja. Ei voitu hankkia kanootteja Nyangweessä. "Vaan voisimmehan", sanoi Stanley, "ostaa kaikki ne kirveet, jotka näemme matkallamme tästä Nyangweehen, ja jos kuljemme maata myöten Lualaban tämänpuolisella rannalla, voisimme ehtiä, ennenkuin Tippu-Tibin kauppakirja menettää arvonsa, jonkun heimokunnan luo, joka suostuisi myömään kanoottinsa.
Se oli Tippu-Tibin väki, joka seisoen pitkin rantaa kirjavissa puvuissaan lauloi poismeneville viimeistä lauluaan; he tulivat niin likelle että voi nähdä heidät, ja liehuttivat niille käsillään. Tumma joki vei retkikuntaa yhä tasaisesti eteenpäin, heikommiksi ja heikommiksi tulivat äänet ja viimein hiljenivät kokonaan.
Seuraavana päivänä ei näkynyt yhtään villiä. Kylät olivat autioina. Stanley käski lähtemään liikkeelle. Virtaa alas kulki venhe, jossa istui kolmeneljättä henkeä. Frankin, Tippu-Tibin ja maaosaston piti kulkea pitkin virran rantaa, kunnes saapuivat johonkin kylään, mistä retkikunta saisi ostaa ruokavaroja.
Sen jälkeen kilpailivat retkikunnan pikku pojat Tippu-Tibin väen pikku poikain kanssa ja lopuksi tuotiin kymmenen nuorta naista kilpailemaan palkinnosta. Heidän esiintymisensä kilpajuoksuradalla herätti meluisaa iloa satojen katselijain joukossa, joita oli kokoontunut saapuville tähän tavattomaan tilaisuuteen.
Loistokohta oli kilpailu mainion Tippu-Tibin ja Francis Pocockin välillä. Arapialainen valmistautui tavattomalla päättäväisyydellä kilpailemaan palkinnosta, jona oli runsaasti koristettu isonlainen hopeapikari ja malja. Vaikka Frank pani kaikkensa, teki jäntevän arapialaisen jäntäreet kamminkin sen, että hän jäi jälkeen.
Tulen tekemään sopimuskirjan Tippu-Tibin kanssa, sillä kun wangwanat näkevät, että hän seuraa meitä, niin hekin ehkä suostuvat tulemaan mukaan. Meidän tulee myöskin Nyangweessä hankkia enemmän väkeä. Ja sitä parempi, jos maan-asukkaat antavat meidän rauhallisesti kulkea heidän maansa läpi. Jos taas ei sanoo velvollisuutemme meille: 'eteenpäin'".
Emme vielä ole eronneet arapialaisista. Tulemme vielä kulkemaan pitkät matkat Tippu-Tibin kanssa. Ehkäpä vielä tapaamme ystävällisiä ihmisiä, joilta saamme ostaa kanootteja. Ja olen varma siitä, että ne yhdeksänkymmentäviisi miestä, jotka nyt pelkäävät jatkaa matkaa kanssamme, eivät eron hetkellä jätä veljiänsä, herraansa ja valkoista veljeänsä, vaan purjehtivat heidän kanssaan virtaa alas.