United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kauan aikaa mietittyään hän sanoi: "Konstantin Petrovitsh, te näette, enemmistö on teitä vastaan, minun täytyy vahvistaa uusi asetus." Aleksanteri III oli päässyt siitä painostavasta tunteesta, että muka hän ja kaikki ministerit tanssivat pyhän synodin yliprokuraattorin pillin mukaan, ja Pobedonostsev oli täydelleen saavuttanut kaksinaisen tarkoituksensa.
Jo 18. vuosisadan lopussa molempien leirien valistuneet teologit olivat tunnustaneet, että Jeesuksen nimen ääntäminen ja ristinmerkin tekemisen muoto eivät sisältäneet mitään kristillisen uskonopin aineksia ja että molemmilla vastakkaisilla käsityksillä siitä oli historiallinen oikeutuksensa. Mutta Pobedonostsevin uskonkiihko ymmärsi sovinnolla ehdotonta alistumista pyhän synodin alle.
Hänen suosijansa murha oli keskeyttänyt tuon vallan- ja kunnianhimoisen miehen enemmän kohoamisen. Hän joutui syrjään ja nimitettiin valtakunnanneuvoston jäseneksi, mutta siellä hän liittyi äärimmäiseen oikeistoon ja tavoitteli salaa jotakin ministerinvirkaa. Hänen kunnianhimonsa päämääränä oli pyhän synodin johto, sillä hän oli hurskas ja vihasi kerettiläisiä.
Hän tempasi polisin ojentaman kirjeen, awasi sen ja luki seuraawat sanat: "Pyhän Synodin ja Korkean Konssistorin käskystä: Oikeauskoisten Simpsan ja Olgan wälillä aiottu awioliitto on kielletty ja tällä ratkaistu, koska mainitut henkilöt owat näytetyt olewan keskenään sukulaiset." "Sukulaiset!" parkasi Olga surkealla äänellä. "Sukulaiset! mahdotonta!" kiljasi Simpsa.
Omaisuus annettiin Pietarissa sijaitsevan pyhän synodin hallittavaksi. Patriarkka pani vastalauseensa tätä päätöstä vastaan, joka loukkasi 1836 laillisesti säädettyä kirkon itsehallintoa. Hänet erotettiin virastaan ja asevoimin kirkko pakotettiin luovuttamaan omaisuutensa viranomaisille.
Ennenkuin tsaari vahvisti tämän uuden suukapulalain, tapahtui ilvenäytelmä, jota varten osat oli jaettu ministerien kesken. Muuan Pobedonostsevin vastustaja oli tsaarin käsiin toimittanut erään "Le Figaron" artikkelin, jossa pyhän synodin yliprokuraattori kuvattiin Venäjän varsinaiseksi hallitsijaksi ja Aleksanteri III tämän sokeaksi välikappaleeksi.
Pobedonostsev on sen estänyt. Aleksanteri III:n kuoleman kautta pyhän synodin yliprokuraattori sai vapaat kädet katolisen kirkon järjestelmälliseen sortamiseen, joka oikeudelliseen asemaansa nähden painettiin pelkäksi suvaituksi lahkoksi Venäjällä.
Tsaarin julistuskirja 17 p:ltä lokak. 1905 lupasi kyllä omantunnonvapauden; mutta vasta viittä vuotta myöhemmin duuma hyväksyi lakiehdotuksen omantunnonvapauden toimeenpanosta. Vaikka se sisälsi monta rajoitusta, niin valtakunnanneuvosto pyhän synodin vaikutuksesta hylkäsi sen.
Ei henkinen ahtaus, minkä hän niinkuin luultiin oli perinyt isältään, vaan tahdonheikkous ja kylläkin hämmästyttävä välinpitämättömyys kaikista valtiollisista kysymyksistä sekä siitä johtuva tietämättömyys piti hänet täydellisessä riippuvaisuudessa "suuren isänsä suuresta neuvonantajasta". Tässä mielessä vaikutti häneen myöskin hänen äitinsä, joka yksin kunnioituksesta hänen muistoansa kohtaan kammoi jokaista poikkeusta puoliso-vainajansa "koetellusta hallitusjärjestelmästä" ja pyhän synodin yliprokuraattorissa näki elävän ja varman takeen sen jatkumisesta.
Sängerin koulu-uudistus ei kuitenkaan päässyt pitemmälle kauniita suunnitelmia ja laajasanaisia pohtimisia eräässä opettajakokouksessa Pietarissa. Pobedonostsev sekautui asiaan ja vaati kaikkien alkeiskoulujen alistamista pyhän synodin alle, koska yksin oikeauskoinen kirkko kykeni kasvattamaan nuorison totiseen uskoon ja siveellisyyteen.