United States or Morocco ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siellä yössä ja synkeydessä , talven säälimättömien tähtien alla oli Jonas Lien mielikuvituksen paikka ja koti, mielikuvituksen, joka oli rajoja vailla ja jonka kisatanterena oli kaikki, missä outoa ja sadunomaista piili. Siellä, missä Jäämeri kallioidensa välissä vaahtoaa, oli kohtalo ankara, niinkuin oli niiden ihmisten tahto ankara, jotka kohtalon voittivat.
Ja kun valkeat housut puiden välistä vilkahtivat, hyppäsi Kalle koppina polulta metsään ja parkasi julmalla äänellä. Tulijasta oli matka metsätien hiljaisessa synkeydessä alkanut tuntua vähän oudolta, semminkin kun hän nyt tiesi tekevänsä sitä, mistä aina ennen oli kovasti väkeänsä kieltänyt. Senpä vuoksi ja ehkäpä vähän rosvojenkin pelossa oli hän aloittanut virren.
Tuskin päässyt oli hän niin kauvaks Ettei enää sohiseva puro, Jolta äsken läks hän, kuulununna Illan hiljaisuudessa, kun taasen Toinen näky oottamaton hälle Ilmestyypi metsän synkeydessä. Kalliolla sammaltunehella Istui ukko vanha, sauva käissä, Niinkuin patsas kalliosta tehty.
Mutta silloin muistui hänelle mieleen Jumala, muistui mieleen pienet siskot, kuinka ne kotona nukkuivat rauhassa ja lämpimässä. Tästä sai hän vähän lohdutusta. Rohkeampana ajoi hän eteenpäin kirkkokatua; mutta se loppui rantaan, eikä hän vieläkään nähnyt ihmisiä eikä tulta akkunoissa. Ei hän nähnyt paria tähteäkään, jotka yön synkeydessä näyttivät viittovan hänelle lohdutusta ja valoa.
Talvinen päivä on pohjolassa lyhyt ja heti kun hämärä laskeutui, kietoi se kaupungin pimeään huntuunsa, josta eroittautui vain näiden katulamppujen himmeät, punaisenvivahtavat, tuskin huomattavat valopilkut pitkien välimatkojen päässä toisistaan, koetellen opastaa tietä niille harvoille, jotka tässä synkeydessä olivat kulkusalla.
Toki katsahtelen vielä taakseni sitä kätkettyä laaksoa, jonka pian näöstäni katooman pitää; sitä katsahtelen hetken vielä. Nämätkö emoni kasvot, jotka, täällä metsän synkeydessä, eteeni ilmestyit? Jo tuntui mulle tämä kuin aamuvalo keskellä syysyön pimeyttä, josta hämmästyin. Terve, emoni, ja terve, isäni myös!
Mutta minnehän nyt isäntä yöllä kulkee eihän vain? ja nyt oli kaikki selvillä. Ja kun valkeat housut puiden välistä vilahtivat, hyppäsi Kalle koppina polulta metsään ja parkaisi julmalla äänellä. Tulijasta oli matka metsätien hiljaisessa synkeydessä alkanut tuntua vähän oudolta, semminkin kun hän nyt tiesi tekevänsä sitä, mistä aina ennen oli väkeänsä kovasti kieltänyt.