United States or Niger ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minulle on sieltä säilynyt seuraava muisto: Istun ruohikkorinnassa virran suvannon poukamassa ja olen onkivinani, mutta en kuitenkaan ongi. Vavan kärki vaipuu veteen ja unohtuu siihen, sillä minä seuraan silmät kiinteinä vain toisen miehen ongintaa.
Niin hyvin sopivat ne mielestäni toinen toiseensa. Tuossa eikä missään muualla näyttäisi pitävän olla se lehto, joka ensiksi sai kuulla Sylvian laulut. Tuossa nuo ruohikkorinnassa lipattelevat laineet, joissa hän olisi voinut kuulla vedenalaisen väen soittelua illan suussa.
Tuolla on kaislikko ... ja mökki tuolla toisella puolen järven ... usma hiipii rantoja pitkin... ja kalastaja ruohikkorinnassa ... karjan kellot kalkattavat ... mutta ei se kuulu asiaan ... mutta miksei voisi kuulua? ... se taulu pitäisi maalata niin hyvin, että luulisi kuulevansa karjankellot ja muut äänet ... muut äänet ... mitenkä sanookaan Topelius kesäyön kirkkaudesta pohjolassa ... »ne ovat maalanneet auringon ja kuun kaikissa asemissa taivaalla» ... taivaalla ... »mutta kesäyön kirkkautta, jossa ei ole varjoja, vaan valo tulee» ... en minä muista ... ei minulla ole ollut energiaa ... eikä tekniikkaa...
Ilta oli tyven, ja ainoastaan vähäinen viri kävi vielä toisella rannalla. Ruohikkorinnassa laski siellä kalamies verkkojaan. Kun hän liikautti melaansa, välähti sen märkä lehti kuin kuvastin aurinkoa vasten. Taivaalla pollotti korkeaotsaisia elokuun pilvipatsaita, valkeita kuin suuret suunnattomat purjeet tyvenellä merellä. Kokan edessä oli niittyinen ranta ja muutamia latoja.