United States or Portugal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos olisin voinut yht'äkkiä oppia merenkulku-tiedettä, saada päällikkyyden jossakin pikaisesti purjehtivassa retkikunnassa ja voittoisana löytäjänä matkustaa mailman ympäri, luulen, että olisin katsonut sitä aivan soveliaaksi itselleni.
Kaikki ne, jotka olivat olleet Stanleyn mieliksi retkikunnassa Livingstonen etsimistä varten vuonna 1872, otettiin kohta. Mutta ennenkuin mitään voitiin toimittaa, oli jokaisen saatava tavanmukaiset lahjat. Eräs sai kultasormuksen pannakseen sen paksuun mustaan sormeensa, eräs toinen hopeavitjat ripustaakseen ne kaulansa ympäri. Kiitollisuus teki leveän suun vielä leveämmäksi.
Lyhyesti sanoen oli tässä onnettomassa retkikunnassa työtä tusinalle lääkärejä. Joka päivä heitettiin kaksi tahi kolme ruumista Livingstone-joen syvyyteen.
Ilmoitettiin sittemmin, että koska Stanleyn velvollisuus pakotti häntä panemaan kaikkensa päästäksensä suurta virtaa alaspäin ja koska päälliköt ja etevimmät miehet retkikunnassa olivat päättäneet seurata mukana, mihin vaan hän veisi heitä, lähtisi hän viidentenä päivänä matkalle ja muodostaisi uuden, erityisen leirin, jonka jälkeen he kuudentena päivänä astuisivat veneisin ja alkaisivat matkan jokea alas päästäksensä valtamereen tai kuollakseen.
Kun laivasto oli lähtemäisillään, katui Velasquez kauppaansa ja aikoi ottaa päällikkötoimen Cortezilta pois, mutta tämä sai hyvissä ajoin tiedon Velasquezin tuumasta ja purjehti tiehensä ihan hänen nenänsä alta, jättäen suuttuneen kuvernöörin rannalle kiroilemaan. Retkikunnassa oli 400 miestä espanjalaista jalkaväkeä, 200 indiaania, 16 ratsumiestä ja 14 kanoonaa. Laivoja oli 11.
Ja vielä olivat he ainoastaan mannermaan keskimmäisessä osassa. Kuolema oli myöskin valinnut joukosta yhden ja toisen. Koko retkikunnassa ei ollut kolmeakymmentä, jotka eivät olisi olleet enemmän tai vähemmän haavoitettuja. Näytti mahdottomalta jatkaa tätä kauheata elämää. Jonakin päivänä täytyisi heidän laskeutua alas niinkuin karitsain ja ojentaa esiin kaulansa ihmisteurastajille.
Monilukuisten turhien yritysten jälkeen hänen onnistuu kiinnittää itseensä erään kreivi de Breteuilin huomio, joka lupaa hänelle hankkia paikan markiisi de Castriesin johtamassa, Madagaskarin ja Ile de Francen asuttamista tarkottavassa retkikunnassa.
Toinen matka tapahtui seuraavana vuonna joko Alonzo de Hojedan taikka Diego de Lepen kanssa. Vespucci ei koskaan mainitse niiden johtajien nimiä, joiden retkikunnassa hän matkusti. Mutta sillä matkallaan näki hän Etelä-Amerikan pohjois-rannikon ja kertoi hyvin vilkkaasti havainnoistaan kirjeissä muutamille ystäville. Kirjeet painettiin ja herättivät yleistä ihastusta.
Muutamain retkikunnassa palvelevien Narvaezin sotamiesten kesken oli, näet, syntynyt ilkeä salaliitto, jonka tarkoituksena oli murhata Cortez ja hänen uskollisimmat ritarinsa, Sandoval, Alvarado, Olid ja muutamat muut.