United States or North Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Paras on jo viedä hänet sänkyyn renkitupaan," tuumaili Siemensen. "Ehkä sika jo on juotettu!" sopersi Grip... Poissa oli hän jälleen maanantai-aamuna jo ennen päivänkoittoa, eikä ollut syönyt niin sirpaletta; hän arasteli ihmisiä näin aikaisin, ennenkun oli saanut ensimmäisen ryypyn mielensä rohkaisuksi. Gripillä oli omat tapansa. Hän oli tunnettu piammiten koko etelä-osassa maata.
Ei hän tiennyt sen parempaa kuin istua multakuorman kuskina. Ja hänen hartain toivonsa oli muuttaa kokonaan renkitupaan, jossa ei joka kerta sisäänastuttua saanut toria siitä, että toi mukanaan tallin hajua, kuten nyt ruokasaliin ja saliin tullessa.
Muistanpa vieläkin miten eräänä pimeänä syysiltana, kun jälleen olin salaa pistäytynyt renkitupaan, Pieksu-Niilo kertoi hirmuisen kummitustarinan niiltä ajoilta kun Erlandsen oli isäntänä. Siihen aikaan seisoi vanha ranta-aitta lähellä pappilaa. Oli joulu ilta. Kauppalassa juotiin ja vietettiin iloista joulua.
Eveliina heitteli ylpeästi päätään, mutisten: »Ei ikään se niin pelkkää juurikahvia ole, kyllä se vain tavallista on, semmoista ja ehkä parempaakin kuin muualla.» Sitte meni hän pannuineen kampsuineen renkitupaan, mutta palasi heti jälleen, pyytäen isäänsä Taaven-muorin puheille. Isäntä ja Eveliina menivät molemmat, mutta emäntä jäi matamin kanssa juttelemaan.
"Mene nyt sisään istumaan", puheli vanhus edelleen; "en tiedä milloin saat puhutella esivaltaa, mutta kyllä sinulle tuodaan sana." Yrjänän tullessa renkitupaan oli siellä koko joukko väkeä eri haaroilta maata, joukossa pari suomalaistakin. Näiden kanssa hän joutui pakinoihin. He olivat äskettäin saapuneet Ruotsiin meren yli, ja olivat täällä samalla asialla kuin Yrjänäkin.
Ranskan-Marttiina oli noita pohjoisten kalastajaseutujen aviottomia lapsia, joiden isät ovat ulkomaalaisia laivureita tai matruuseja. Hänen isänsä sanottiin olleen ranskalainen laivamies. Isäni oli ankarasti kieltänyt minua menemästä iltasin renkitupaan; hän tiesi kyllä, että siellä puhuttiin paljon sellaista, joka ei ollut aijottu lapsen kuultavaksi.
Hänelle oli tarjottu vapaa huone ja elanto Ljungilla, niin kauan kuin hän viipyisi Turussa, eikä sekään mitään maksanut. Hän oli saanut sijoitetuksi juoksupoikansa, Jeppe Flatnabbin, renkitupaan asumaan: täten säästyi miehen ruoka ja patruunan juomarahat.
Isäni oli ankarasti kieltänyt minua menemästä iltasilla renkitupaan; hän tiesi hyvin, että siellä puhuttiin yhtä ja toista, joka ei ollut lapsen korville soveliasta kuulla. Mutta vastapainona tuolle kiellolle oli tieto, että juuri renkituvassa kerrottiin kaikkein hauskinta mitä saatoin saada kuulla. Seurauksena siitä oli, että minä alinomaa salaa hiivin sinne.
Yrjänän vapaassa vallassa oli joko tulla toiste uudestaan tai jäädä odottamaan, hän saisi mennä lämmittelemään renkitupaan. Tätä seikkaa ei pitkän matkan päästä tullut suomalainen ollut ajatellutkaan. "Vai ei ole kotona!" mutisi hän itsekseen istahtaen kelkkaansa pyyhkien hikeä otsastaan. "Ei kotona! Minä saan mennä renkitupaan. Kunpa edes tietäisin missä se on, ja niin paljon väkeä kun täällä on!
Ja Gabriel ajatteli taas: "jag är hvad jag är", ja hän oli ajatuksissaan panevinaan lukon taakse koko entisyytensä, veljensä ja muistonsa. Ja puolustaessaan itseään sillä, että "olisinhan minä voinut syntyä työmiehen perheessä", hän saattoi tuntea sitä turvallista iloa, jota hän oli rakastanut jo silloin kuin oli tahtonut pappilassa muuttaa renkitupaan.