United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kovasti he ajoivatkin, kaikki rinnatusten, juuri kuin sotajoukko. Vapaasti he pääsivät ajamaan. Ei mikään muu häirinnyt ajoa, paitsi muutamat vanat, joista hevoset hypätä loiskahtivat ylitse, vaikka olisivat päässeet harppaamallakin. Jo luulivatkin kovin helpolla pääsneensä Kronstadt'iin, kun olivat jo muutaman puolenkymmenen virstan päässä määräpaikasta.
Metsästäjämme olivat pelon ja toivon vaiheilla, mutta juuri kuin he luulivat pääsneensä vaarasta tapahtui jotakin, jota he vähimmin olivat odottaneet. Koirat seisahtuivat äkisti, luultavasti peloissaan ohuen jään aaltoilevasta liikkeestä. Saada ne juoksemaan oli mahdotonta, ja seuraavassa silmänräpäyksessä myös myöhäistä. Jää murtui vasemman jalaksen alta. "Pelastakaa itsenne herra!" Hannu huusi.
Kaikki vaara ei kumminkaan vielä ollut ohitse, eikä Delphin saattanut vielä luulla pääsneensä eheänä tästä leikistä sillä jos Morris-saari ei ollutkaan varustettuna niin hirvittävillä tykeillä, kuin muutamia kuukausia myöhemmin, niin sen kanuunat ja mörssärit yhtähyvin taisivat helposti ampua aluksen semmosen kuin Dglphin upoksiin.
Vähintäkään kainostelematta kertoi hän aivan yksinkertaisesti ja heleän kirkkaalla äänellä kahdeksan päivää sitten tulleensa "pelastetuksi" ja pääsneensä pelastus-armeijaan, samalla hiukan keikkailevasti osoittaen sotaväen koristusten tapaisia kunnianmerkkejänsä.
Ja juuri kun hän toivoi pääsneensä tämän tarkoituksen perille, yksi ääni ystävällisen lapsi-raukan ääni kohtaa hänen korvaansa, ja hän huomaa, että, mitä hän päätti kuolemaksi, se oli vaan häiritsemättömän unen kuvaelma, ja että koko työ oli aloitettava uudestaan. Se on kauhea taistelo, kun koettaa näin yhdistää kaikki elämän voimat kuolemaa elämässä synnyttääkseen. Tarkoittaneeko Jumala tätä?
Gunhild luuli pääsneensä voitolle ja oli entistä iloisempi. Mutta hetken mentyä, tuli isä sisään. Silloin Gunhild peljästyi, sillä hän huomasi kohta, että isä oli vihoissaan. Ei vanhus monta sanaa lausunut; mutta selvää ja varmaa oli se, mitä hän puhui.
Nyt oli jo neljä vuotta kulunut siitä, kuin Junno läksi ulkomaille, ja kerran vain oli häneltä kirje tullut. Siinä oli hän sanonut kaiken hänelle hyvin menestyvän ja nykyään pääsneensä perämieheksi. »Katteini on minua pitänyt kuin omaa poikaansa», kirjoitti hän, »vaan kotimaankaipaukseni on niin suuri, että voimani ja terveyteni ovat riutuneet.»