United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän lausuttuaan hän ratsasti takaisin vaunujen luo ja tervehtien isäämme katseli meitä kaikkia kylmäkiskoisella rohkeudella, ikäänkuin hänen huomionsa olisi kunnioittanut meitä, siksi kuin hänen silmänsä pysähtyivät Evaan, joka istui, käsivarsi Theklan ympärillä, viihdyttäen pelästynyttä lasta ja auttaen häntä järjestämään muutamia orvonkukkia, jotka Kristofer oli noukkinut vähäistä ennen.
ANNA: Murheesta tulevat toiset, mustat kukat sinulle silmunsa aukaisemaan. Tiedätkö, mitä kukkia ne ovat, Olavi? OLAVI: Orvonkukkia, äiti. Näen, että olet niillä itsesi tarhassa kaunistanut. ANNA: Ne ovat Elinan taimilavasta. Tahdotko? Sinä saat kaksi niistä. Toisen voit sinä hänelle ojentaa. OLAVI:
"Teidän sopii poimia niitä joka paikasta metsässä", Eva lausui, mutta pikku Thekla otti molemmat pienet pivonsa täyteen orvonkukkia ja antoi ne hänelle. "Te saatte jos tahdotte", hän sanoi. "Kristofer noukkii kyllä uusia meille." Ritari otti ne huolellisesti lapsen kädestä ja, kumartaen syvälle, yhtyi jälleen etumaisiin seuralaisiinsa.
Minä vedin häntä puoleeni, mutta minun oli mahdoton huomata, että mitään muuta oli tapahtunut, kuin että se nuori ritari, joka esti meitä kulkemasta metsässä, oli suurella kunnioituksella kumartanut häntä ja näyttänyt hänelle muutamia kuivettuneita orvonkukkia, joita hän sanoi aikovansa aina säilyttää hänen ja hänen sanojensa muistoksi.
Chriemhild on myöskin mennyt kihloihin nuoren ritarin, Ulrich von Gersdorfin, kanssa, jolla on linna Thüringin metsässä; ja hän kirjoittaa, että he usein puhuvat sisar Avesta ja että Ulrich yhä säilyttää noita kuivettuneita orvonkukkia yhdessä äitinsä hiussuortuvan ja haltiapyhimyksensä relikin kanssa.