United States or Nauru ? Vote for the TOP Country of the Week !
Juomingit kestivät myöhäiseen. Ulkona oli kyllä vasta ehtoopuoli, mutta ken ei tietänyt, että illalliset olivat alkaneet varhain, voi luulla, että jo keski-yö oli mennyt. Carinus kaatoi maahan juomasarveen jääneen viinin, sillä osoittaen, että aikoi juoda jonkun maljaa, ja tarjosi sen sitten Manliolle. "Kauniin Glycerian malja."
Se ei ollut Roman patricion tyttärelle sopiva käytös. Ah, hän ei koskaan saa tietää tätä, sillä jos hän tietäisi, että hän semmoisella pinnalla elää, tappaisi hän itsensä." "Sinä tiesit myöskin, että uskolaisteni piilopaikka löydettiin, ja senkötähden riensit tänne edeltäpäin." "Kaksi päivää ennen aivoin Manliolle siitä tiedon antaa, mutta häntä inhotti astua minun huoneeseni.
"Se on sama kuin 'tule'", sanoi Manlius huolimattomasti peittäen itsensä vuoteelle. Carinus käski esiin kantotuolinsa, johon orjat hänet nostivat. "Semmoista ei kukaan vielä ole tehnyt", kuiskasi parran-ajaja kateudella, "että morsiamensa houkuttelee toiselle." "Sinä tulet siksi aikaa Roman herraksi", lausui Carinus Manliolle.
Vähän ajan päästä tuli orja takaisin, tuoden Glycerialta kirjeen, jonka Manliolle jätti. Manlius ojensi sen keisarille. "Sinulle on tämä kirjoitettu, lue." Vapisevilla käsillä kääri Carinus kirjekierroksen auki ja luki palavin silmin. "Manlius! Kirjeesi vapisee kädessäni. Tuhat tunnetta riehuu sydämessäni, tuska, halu, pyhä kammo ja mieletön rakkaus.
Carinus tahtoi näyttää ankaralta. "Jo on neljä päivää mennyt siitä, kuin tulit Romaan, ja vasta nyt tulet eteeni", puhui hän nuhdellen Manliolle.