United States or Guinea-Bissau ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ulkona on paahtava kuumuus, niin että sen tuntee sisällä kopissakin, missä entisen huligaanivangin jäliltä on surkean ummehtunut ja raskas ilma. Heti Enehjelmin poistuttua siirrettiin minut tänne ylempään kerrokseen ja täällä minä nyt loikoilen kovalla vuoteella ja vegeteeraan.
Loikoilen sohvalla, jutellen maisteri R:n kanssa niistä mahdollisuuksista, joita vallankumous avaa Suomelle. R. on historiantutkija ja paljon ovat hänen ajatuksensa kuluneina aikoina seuloneet Suomen kansan kohtaloa sekä sen tulevaisuuden mahdollisuuksia ja niinhän on vähin itsekunkin laita meistä Shpalernajassa eläneistä.
Koetan lukea "Bragelonnen varakreiviä", mutta yhä uudelleen painuu kirja rinnalle ja ajatukset takertuvat kuin liimaan. Minä loikoilen ja vegeteeraan... Oven takana alkaa yhtäkkiä paukkua ja lukko jonka koko ja rakenne tuntuu olevan keskiajalta peräisin rämisee ja kirskuu. Uh, kuinka ilkeältä se tuntuu! Eikä siihen edes totukaan.
Mutta ei sitä voi hänelle esittääkään, ei hän tahdo siitä kuulla puhuttavankaan. Se on hänessä kuin mikä kipeä paikka. Ruustinna nousi ylisille, kuunteli Robertin kamarin ovelta, nukkuuko hän vielä. Sieltä kuului rykimistä. Hän raotti ovea. Robert valvoi. Tule sisään vain, mamma! No, kuinka sinä voit? Minä voin mainiosti. Kunhan tässä vielä vähän loikoilen, niin nousen pian ylös.
Eikä täällä ole rauhaa. Tätä ajatteli itsekseen nuori suomalainen maalari ja runoilija, Peter Adelsvärd: Jos tahtoo Venetsiassa rauhaa, niin pitää sitä etsiä vesiltä! Mutta kun puoleksi uneksien loikoilen gondoolissani eikä minulla ole kaupungin ja sen ihmisten kanssa mitään tekemistä, mistähän silloin tulee se vieno kukkastuoksu, joka aaltoilee pitkin tyhjiä laguuneja?