United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minusta tuntuu, että minulla on niin paljon puheltavaa kanssanne, ennenkuin matkustan. Se on kai jotakin, jota ette saa vielä ääneen puhua? Hm, se nyt riippuu Asta, mene hänen kanssaan. Vaan, rakas Rita Neiti Asta, ajatelkaa, että tämä olisi viimeinen kävelyretkemme, jäähyväisretki pitkiksi, pitkiksi ajoiksi. Niin niin, mennään sitte vähäksi aikaa kävelemään ympäriinsä puutarhassa.
Suli siihen sen takatalven lumi eikä sitä sitten enää koskaan satanut meidän onneemme. Muistatko ?... kysyn, sillä nythän meitä on tästä lähtien näitä muistelemassa kaksi muistathan sen ikimuistoisen ensimäisen kävelyretkemme kesäisenä iltana ja yönä, aina uudelleen eletyn, joka kerta kun yhdessä kääntelimme onnemme kuvakirjan lehtiä.
Tapauksia menneisyydestä, mutta ei koskaan surullisia, näen silloin: yhtymisemme Schlesvig-Holsteinilaisen sodan jälkeen, loruamisemme Sylvian kätkyen luona, tyynet opiskelu-hetkemme, kävelyretkemme Schweitsissä ja tuon tuostakin jo edellä mainitsemani kuvan iltavalaistuksessa, kun valkotukkainen rakastettu puolisoni leikkaa ruusupensaita puutarhasaksillansa. »Eikö totta?» sanoo hän minulle hellästi hymyillen, »me olemme onnellinen vanha pari?»