United States or Saint Kitts and Nevis ? Vote for the TOP Country of the Week !


Tapauksia menneisyydestä, mutta ei koskaan surullisia, näen silloin: yhtymisemme Schlesvig-Holsteinilaisen sodan jälkeen, loruamisemme Sylvian kätkyen luona, tyynet opiskelu-hetkemme, kävelyretkemme Schweitsissä ja tuon tuostakin jo edellä mainitsemani kuvan iltavalaistuksessa, kun valkotukkainen rakastettu puolisoni leikkaa ruusupensaita puutarhasaksillansa. »Eikö tottasanoo hän minulle hellästi hymyillen, »me olemme onnellinen vanha pari

Hän oli mielestäni nyt vielä vaaleampi ja laihempi, kuin milloin viimein näin hänet; hänen leimuavat silmänsä olivat vielä kirkkaammat ja arpi selvempi. Meidän yhtymisemme ei ollut sydämellinen. Me olimme eronneet vihoissa, kun viimein kohtasimme toisemme, ja hänen kasvonsa osoittivat halveksimista, jota hän ei huolinut salata.

Ja kun ei enää ollut mitään päälle-kantajaa, ei myöskään ollut mitään kannetta. Mutta tämä ei minulle ollut suurin ilo, ei likimainkaan suurin, niin suureksi kuin sitä itsessään täytyi katsoakin. Päivää sen jälkeen kuin olin puhunut Jackille yhtymisemme seurauksista sihtierin kanssa, minä sain luvan viipyä vähän aikaa hänen kopissaan.

Minä kuvailin mielessäni yhtymisemme hetkeä ... ajattelin myös sitä miestä, jonka käsissä minun kohtaloni oli ja jonka kanssa olin tullut salaiseen yhteyteen kummallisten sattumusten kautta. Minä muistin, kuinka huimapäinen, julma ja verenhimoinen oli hän, joka nyt tahtoi pelastaa armaani!

Vasta silloin, kuin monta vuotta oltuani poissa tulin kotiin levähtämään ensimmäisten tieteellisten urhotöitteni jälkeen, Elina ja minä aloimme katsella toinen toistamme vähän lähemmältä. Minä olin ylioppilas, hän vasta ripillä käynyt. Ensi yhtymisemme olivat sellaiset, että koetimme kaikin tavoin loukata toinen toistamme.