United States or Belgium ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kaikki ihmettelivät hänen tavatonta kykyänsä ja häikäilemätöntä tarmoaan, kun oli kysymyksessä joku todellinen taidonosotus tai teko, josta paljon riippui. Silloin kuin muut vasta suunnittelivat ja arvelivat, hän jo löi ja viitoitti tietä. Mutta minua suuresti vaivasi ja epäilytti vaan yksi pieni asia: kaikki mitä hän teki, sen hän teki aina ikäänkuin leikillään, aina vaan sama hymy huulilla.

Näyttääksensä kykyänsä siihen arvosteli hän usein komitean jäsenten toimenpiteitä, puhui paljon enemmän ja ystävällisemmin köyhäin kanssa kuin ennen. Hän saavuttikin tarkoituksensa: köyhät rupesivat pitämään Mikkoa miehenä, jolla olisi kykyä ja halua vaikuttaa parhaimmalla tavalla hoitokomiteassa.

Siitä lähtein asettui isä varovaisuuden vuoksi aina vastustamaan pojan ehdotuksia, varsinkin kun ne koskivat taloutta. Joskus jälestäpäin hän ajatteli, ettei asia olisi ollut niin vaarallinen, mutta niin se sai jäädä. Isä ei voinut päästä siitä vaikutelmasta, että kaikki muiden tekemät ehdotukset olivat vain hänen omaa kykyänsä vastaan tehtyjä muistutuksia.

Ja pääkortteerissa oltiin yhtä mieltä siitä, että sellaisen miehen liittyminen vallankumouksellisiin oli katsottava suureksi voitoksi, ja että hänen ilmeistä kykyänsä oli nyt välttämättä käytettävä erääseen toiseen tekeillä olevaan yhtä laajaan, mutta vähemmän julmaan suunnitelmaan.

"Minä ajattelin," jatkoi nuorukainen nöyrästi, "että jos sinä antaisit asunnon..." "Ohoh! nyt tuli asia ilmi! Niin, olisihan tuo vallan oikein että sinä saisit taloni!" "Minä panisin työni lisään, sinä et milloinkaan tulisi sitä katumaan!" sanoi nuorukainen hartaasti. "No, sen työn, mikä minulla on, jaksan itse tehdä," vastasi Olina ja ajoi porsasta eteenpäin näyttääksensä kykyänsä.

Hänen olisi sillä tavalla pakko huomata ne vaikeudet, joita niitten, jotka ovat olleet hänen arvostelemisensa esineenä, on täytynyt voittaa, ja mailma saisi tilaisuutta hänen omaa kykyänsä punnita, joka epäilemättä monessa tapauksessa arvosteluihin tuottaisi, mitä useasti puuttuu: nöyryyden harvinaista avua.

Sitä tekee eloisaksi moni mielijohde ja sillä on usein runsaasti määräyssanoja, kuvia ja vertauksia, mutta yksinkertaisia ja luontevia. Mutta kuten edellä mainituista esimerkeistä voidaan nähdä, on hänen runorakentelunsa tavattoman sujuva eikä hänen kykyänsä keksiä sointuja tapaa, niin pitkälle kuin Snellmanin tuntemus ulottui, kenessäkään muussa suomalaisessa runoilijassa.

Tahdon vielä, ennen kuin käyn tekemään selkoa Mériméen viimeisistä vuosista, jotka samalla ovat toisen keisarikauden loppuaikoja, näyttää kuinka ahkerasti hänen kykyänsä ja taitoansa käytettiin muilla käytännöllisillä aloilla ja minkälainen hän virkatoimissaan senaatissa sekä akatemiassa oli.

Hän näet rakasti totuutta, luonteiden, tapojen ja koko paikallisvärityksen todellisuutta niin arkatuntoisesti, että hän kykyänsä epäillen arveli parhaaksi luopua kaikista jälittely-yrityksistä. Taipumuksiaan ei sentään niin vähällä tukahduteta. Ja olihan hän tilaisuudessa pienimpiin yksityiskohtiinsa tutkimaan Pariisin elämää ja oloja, ihmisiä ja luonteita ympärillään.

Kaikki nauroivat luonnottoman kovalla äänellä, ja kehuivat hänen suurta kykyänsä huutokaupan pidossa, hän kun ilveili vaan narratakseen ihmiset hyvälle ostotuulelle. Hän huusi vähä väliä nimeltä milloin mitäkin ympärillä seisovista, teki hänet ensin yleisen naurun alaiseksi ja asetti sitten niin, että tämän ei auttanut muu kuin lunastaa itsensä häpeästä korottamalla viimeksi tarjottua hintaa.