United States or Armenia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siitä on nyt puolen seitsemättätoista vuotta; silloin luulin minä kuolevani, mutta kivi auttoi. Häh!« «Ja te kutsutitte silloin luoksenne kirkkoherran?« «Niin, minä pelkäsin kuolemaa«. «Menkää nytkin kirkkoherran luo! Hänellä on ehkä elämänkivi«. «Kirkkoherralla! Häh? Ei Ei, teillä se on, teillä se on?« «Minulla ei ole.
Mitä jo ennen toisessa kirjauksessa kirjoitin siellä olevien kirjojen tänne lähettämisestä, saat niitä lähettää' markkinavä'en kanssa Porvoosen taikka myöhemminkin tulevan viikon sekä sitä seuraavankin viikon al'ussa, sillä silloin on meidän kirkkoherralla Kellmanilla uhka lähteä' Porvoosen, josta hän vaikka
Kun kirkkoherra väliin käski Johanneksen jutella, mitä hän viikkoja takaperin oli kertonut, ei hän voinut olla ihmettelemättä; silla Johannes osasi innostuneena asiat vielä elävämmästi selittää kuin itse kirkkoherra. Mutta kaikessa onnellisuudessa on myöskin usein pistävä orjantappura. Johanneksen täytyi havaita tuo. Kirkkoherralla oli paljo pieniä lapsia.
Turun maaherran Erik Wallenius'en piti vaatia ja prokuraattorille lähettää Turun läänissä olevat kaksi kappaletta, joista toinen oli Uskelan kirkkoherralle, provasti ja professori Renvall'illa, toinen taas Mynämäen kirkkoherralla, tohtori Rönnbäck'illä.
Suloisena sunnuntai-aamuna he sitten olivat laskeneet hänet siunatun maa-emosen syliin. Tätä äitiä kaipaili nyt kirkkoherran silmä, ja siksipä hänen saarnaansa niin äkisti tuli uusi kohta. Hän alkoi puhua äidistä... Hyvä lukija! Eihän tarvinnekaan minun kertoa sinulle, mitä hän sanoi. Onhan sinullakin äiti? Silloin ymmärrät, mitä kirkkoherralla oli äidistä sanomista.
Kunnon kirkkoherralla oli vanhanaikainen, laulava, yksitoikkoinen saarnatapa, kirkossa oli tukehuttavan kuuma ja sitä paitsi vastenmielistä talonpoikaistuvan hajua Sten tunsi voivansa pahoin, hänen teki hyvin mieli nousta ja lähteä ulos. Mutta hän ei uskaltanut, kun pelkäsi siten loukkaavansa Alfhildia.