United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niitä tarjoavat meille runsaasti n.s. kansankirjailijat, joiden patriarkka on ennen mainittu Pietari Päivärinta ja joista myös taiteelliselle tasapinnalle kohoavat Santeri Alkio ja Kauppis-Heikki. Alkion kuvaustapa on miehekästä ja ytimekästä, ei erittäin syvälle sielullisiin ongelmiin tunkeutuvaa. Kuitenkin hän on myös pari yksilöllisempää luonnekuvaa Eeva ja Mennyt kirjoittanut.
Kauppis-Heikki useimmat kansankirjailijain luonteenomaiset rajat itsetietoisella, Juhani Ahon koulussa käyneellä taiteellaan. Niiden käytäntö riippuu siis samasta kuin taidesanojen ylimalkaan: ne ovat suuria yhteenvetoja, jotka tulkitsevat kirjallisen kehityskulkumme sisällistä totuutta, mutta tekevät väkivaltaa monelle ulkonaiselle todellisuus-ilmiölle.
Kummassakin sen päätepisteessä seisovat kansankirjailijat: alkupäässä Pietari Päivärinta, loppupäässä Santeri Alkio, Kauppis-Heikki, Heikki Meriläinen y.m., joista on myöhemmin tuleva puhe. Hänen kertomistapansa on yksinkertaista ja korutonta. Hänen havaintokykynsä on terävä, hänen järkensä selvä ja valistunut.
Kansankirjailijoista ovat etevimmät Kauppis-Heikki ja Alkio, joista edellinen kuvailee Savon, jälkimäinen Pohjanmaan kansan-elämää. Kaikissa näissä hän luonnonmukaisella tavalla esittelee kotiseutunsa oloja, liittyen ajan realistiseen suuntaan. Mutta erittäin huomattava on kaunis kertoelma Aliina, jossa tekijä kohoaa eheään taiteellisuuteen, esittäessään nuoren tytön sielun-elämän kehitystä.