United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Juhana jäi kalpeana seisomaan, tirkistellen ovea kohden, josta vihastunut isä oli lähtenyt. "Mikä kauhea muutos!" jupisi nuorukainen. "Katkerimmaksi suruksiko muuttuukin kotiintuloni sen sijaan, että sen olisi pitänyt iloa tuottaa?" Tuokion kuluttua ovi taas aukeni, ja Katri astui sisään. Kun Juhana huomasi äitinsä, kohosivat kyyneleet hänen silmiinsä.
Mutta niin pian kuin joku köyhä sattui jotenkin loukkaamaan Jumalalta niin paljon hyvää toivovan isännän mielipiteitä tai oikeuksia, silloin ei ulkokultainen Jumalan pelko ja rakkaus paljoa vaikuttanut isännän mielessä; sillä silloin hänen hyvyytensä muuttui yht'äkkiä kauheimmaksi ja katkerimmaksi koston pyynnöksi.
Samallaisia kuin tämä nyt kuvattu jouluilta olivat sitten kaikki muutkin, kunnes isääni 1850-luvun alussa kohtasi halvaus, jonka jälkeen jouluillatkin muodostuivat hiljaisemmiksi. Jouluilta on lasten ja häiritsemättömän ilon suuri juhla, mutta kerran se kuitenkin muodostui minulle katkerimmaksi päiväksi elämässäni. »Infandum, regina, jubes renovare dolorem!» Leikattiin vuosi 1839.
Jos olisin voinut aavistaa miten tuo »veljellisyys» kaksi vuotta myöhemmin muuttuisi katkerimmaksi vihollisuudeksi, miten viha Preussiä vastaan silloin olisi vielä kiivaampi kuin nyt Tanskaa vastaan, silloin olisin huomannut, että kaikki syyt, joilla sodan syttymistä koetettiin selittää oikeutetuiksi, eivät olleet muuta kuin turhia juttuja, verukkeita ja juttuja.
Vaikutus tulikin juuri semmoiseksi, jota olin odottanut; hänen rakkautensa muuttui katkerimmaksi vihaksi. Kuitenkin hän viivytti vihaansa siksi kun hän oli saanut takaisin minulle kirjoittamansa rakkauden kirjeen. Tämän hänelle onnistuttua, palkkasi hän muutaman henkilön, jotka todistivat että minä presidentin poissaollessa olin tahtonut väkivallata hänen.
Vastaus tähän kysymykseen, joka äkkiä selvästi tuli mieleeni, muutti tuon juuri heränneen elämän ilon katkerimmaksi tuskaksi. Oi, minähän olin sairas Martha Tilling, jonka pieni lapsi oli äsken kuollut, ja jonka mies oli sodassa. Kuinka kauan oli hän ollut poissa? Sitä en tiennyt. Elääkö hän? Onko häneltä tullut kirjeitä ja sähkösanomia? olivat ensimäiset kysymykseni. Kyllä.
Kun sitte muutaman päivän perästä sen jälkeen menin käymään puheena olevassa konttorissa, ilmoitettiin siellä tuo asia katkerimmaksi surukseni. Sanomattoman raskas oli tilani, kun yhtä haavaa ahdisti kahdenlainen suru: suru sieluni autuudesta ja suru kovasta onnestani maallisen elämäni suhteen. Sen ohessa jouduin taas eräänä päivänä erääsen kummalliseen pulaan.
Kuin vielä muutamia kuukausia oli kulunut, huomasi Gerda katkerimmaksi mielikarvaudekseen tyttösen olevan vallan surkeassa tilassa.