United States or Hungary ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos se oli totta, silloin hän tahtoi vielä enemmän vaikuttaa, tulla turmiollisena voimana, joka oli kaikki voittava, tuhoava ja hävittävä. Moisia mietteitä oli jo hänen ensi tapaamisensa rouva Rabbingin kanssa omiaan Johanneksessa synnyttämään. Ne eivät olisi vaikuttaneet häneen niin syvästi, elleivät ne olisi käyneet yhteen hänen omien sisäisten suuntaviivojensa kanssa. Hän pyrki sinnepäin.
Kuinka hän tuossa tuokiossa olisi siihen määrään voinut unohtaa piintyneet yhteiskunnalliset ennakkoluulonsa ja kohonnut hänelle ennen tuntemattomaan henkiseen tarmoon ja itsenäisyyteen? Kenties oli Signe häntä siihen kehoittanut? Niin se voi olla. Epäily oli kerran herännyt Johanneksessa eikä enää jättänyt rauhaan häntä.
MIKKO. Antaisit, velikulta, tuon sitten nousta, että näyttäisit vähän miehekkäämmältä. JOHANNES. Mitäs se oikeastaan sinuun kuuluu? KORTESUO. On siinä Johanneksessa miestä siltä, vaikkei ole partaa. Mutta kerropa meille nyt jotain retkistäsi, Mikko. Hyvinkö sinua siellä veteli? MIKKO. Hyvin vallan. Rahaa tuli kuin roskaa. KORTESUO. Vai niin? Taidat olla jo rikas mies?
Mutta miksi hän on valehdellut kaikille kauppatuttavilleen saapuvansa kaupunkiin vasta huomen-aamulla? Epäilemättä siksi, että hänellä on tuossa hotellissa jotakin muuta, jotakin hyvin tärkeätä tekemistä. Mitä se voi olla? Ja oliko se todellakin vuorineuvos Rabbing? Kaikki salapoliisin vaistot olivat heränneet Johanneksessa. Tuossa hotellissa piilee rikos, ajatteli hän.
Siitä hänen äkillinen suuttumuksensa. Juuri niin, alentaa! Vetää omalle tasolleen, porton, naaraan, kapakkapiian tasolle, joka ei ollut oikeastaan taso ollenkaan, vaan pohjaton kuilu, luotu miesten päänmenoksi! Kaikki miehisen ylpeyden ja ylenkatseen vietit olivat heränneet Johanneksessa.
Vaan jo taitanet, hyvä lukiani, kyllästyä näihin lapsen käytöksiin ja mitättömiin tahi aivan jokapäiväisiin tapauksiin. En kumminkaan saata olla mainitsematta vielä yhtä tapausta, joka, vaikka vähäarvoinen, kumminkaan ei ole jokapäiväinen ja kenties paremmin näyttää, mikä nukkuva henki Johanneksessa oli herännyt. Talvi oli tullut.
Eikä hän voinut tulla muuhun johtopäätökseen kuin ettei Liisa sittenkään mahtanut häntä rakastaa, ei ainakaan niin paljon kuin Johannes häntä rakasti. Jokainen epäsointu kasvatti Johanneksessa tätä Liisasta poispäin pyrkivää mielialaa.