United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Miksi piti hänen nähdä lasten iloista leikkiä nurmella ja muiden tekevän työtä, nukkuvan rauhassa ja iloitsevan, sill'aikaa kuin hän ei saanut elää eikä kuolla? Eräänä iltana toinen tyttäristä, se, joka oli kihloissa, tuli myöhään kotiin jostakin iltaseurasta. Hänen sulhasensa häntä saattoi.
Niin kirjoitti hän, ja eräästä iltaseurasta palattuansa löysi neitonen kirjeen takkinsa taskusta. Hän luki. Hän hämmästyi. Hän ei tahtonut olla osallinen salaisissa rakkauden vehkeissä. Hän kiiruhti viemään kirjettä johtajalle. Onneton Aatami, onneton kirje! Ja onneton oli se aamukin, jolloin johtajan kasvot Aatamia varjostivat.
Kandidaatti vallan hävisi pienestä iltaseurasta. «Missäpä kandidaattimme piileskelee?» kysyi Gunilla rouva välistä, «tahtoisin mielelläni tietää lieneekö hänen monaadinsa eli nomaadinsa ryöstäneet ja vieneet hänen nomaadien maahan. He, he, he, he!» Kandidaattimme oli niitä henkilöitä, jotka helposti saavat koko joukon keveitä ystäviä.
Vaan tuskin taas ma näen ihmisen. Jo vihani lemmeks muuttuu. Seura-elämä. Kerran suuresta iltaseurasta Kulki hiljainen oppinut, kotia. Hältä kysyttiin: Mitäs te piditte siitä? "Jos ne kirjoja ois, en ma lukis niitä". Probatum est. A. Te olette ihmisvihaaja? B. En, ihmisiä en vihaa ma! Ma vihaajaksi kyll' olin tulla, Vaan siitäpä löytyi keino mulla. A. No, kuinka te pääsitte pulasta?