United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan kun vähävarainen Viepi viljansa usein Kahvin eestä kauppiaalle Kyllä leipälaaristansa, Eli elohinkalosta, Saapi haltia havaita, Onko kahvin ostaminen Ollut leivälle lisänä, Ruoka-atrian apuna. Jospa juonnilla jalolla Saisi hinnan huostumahan, Markantin masenemahan, Kahvilta kepenemähän, Niin voisi vähävarainen, Sitä juoa halvempikin, Kupin, kaksi köyhempikin Ostoa osaksi päivän.
Varsinkin nimismiehen rouvaa se näkyi huvittavan, sillä kun kaikki muut kiittivät morsianta, sanoi hän: »Kyllä kantokin kaunis on, kun koristetaan. Mitäpä hän muuta olisi tuollaisessa puvussa? Kyllä vain halvempikin vaate olisi kelvannut sille, joka ennen on paimentyttönä ollut. Laina ja Nanni ovat aina sanoneet, että hän on ylpeä, vaikka osaa viehättää, herroja varsinkin.»
Mutta halvempikin salvumies piiluaa hänenlaisestaan erittäin kelvollisen seinähirren, jopa joskus kattoa kannattavan harjavuolenkin. Samoin kuin tasaisella maalla kasvavan hongan vesalla, joka suurten puitten juurella seisoo siivona ja kunnioittavana hiljalleen kohottaen päätään isäinsä tasalle, samoin on hänelläkin kaikki edellytykset hiljalleen tulla siksi, mikä hänen isänsä on.
Sepä näyttääpi nykyisen Kansakunnan kahvin juonnin, Jota eivät ennen täällä Suuret herrat Suomenmaassa, Isotkana ilmi muinen Saaneet juoa julkisesti, Kun oli kova kahvin kielto: Maahauassa haluunsa, Kahen kesken kellarissa, Sillan alla siimeksivät, Kahvikupin kurmosivat, Missä varkahin variksi Salaisesti pannun saivat. Vaan nyt vaskensa varina Saapi pelvotta piteä, Huoletoinna halvempikin.