United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kiittää tahdon häntä niin kauan, kuin elän!" Sitten hyppäsi hän taas ylös kuuntelemaan ja ollaksensa valmiina Gudulaa auttamaan. Sisälläkin oleva nuori mies oli noussut ylös ja seisoi nyt Gudulan vastapäätä.
Oli kirkas tähti-yö, kuu heitti ystävällisen valonsa tuohon yksinäiseen vaeltajaan, joka henki kurkussa riensi eteenpäin, ja muodosti kadulle hänen edelleen pitkän varjon, jolla näytti olevan vielä suurempi kiire Gudulaa etsimään kuin itse Mayer Anshelmilla.
"Sanot olevan vaan muutamia tunteja siitä, kun sen sanoit", lausui Mayer Anshelm ja katsoi tarkasti Gudulaa. "Mutta niin ei asian laita ole, vaan on siitä jo kokonainen ijäisyys kulunut, joll'aikaa uusi elämä minulle on alkanut. Siihen asti olin elänyt sekä sokeana että kuurona!
"Joku, joka on tullut Gudulaa pelastamaan", vastasi Mayer Anshelm pystyssä päin. "Joku, joka tahtoo vapauttaa Gudulan sen käsistä, joka hävyttömästi kuin metsärosvo on hänet ryöstänyt, herra maakreivi Wilhelm Hessenistä!"
Mutta nyt teidän täytyy sanoa, mihin Gudula on joutunut, taikka minä huudan apua ja panen kaikki naapurinne liikkeelle sekä haen kaupunginvartijat, huvilastanne Gudulaa etsimään. Sillä hän on tänne tullut, eikä ole vielä kotia palannut. Teidän täytyy tästä tili tehdä! Teidän täytyy tietää, mihin hän on joutunut!"
Mutta ei ainoastaan ihailijoita ollut hänen luonansa käynyt, vaan myös todellisia kosijoita, jotka pyysivät Gudulaa vaimoksensa ja tahtoivat viedä hänet pois Juutalaiskaupungista Frankfurtin loistavimmille kaduille, jos vaan tuo kaunis Juutalaisten kuningatar olisi tahtonut luopua uskostansa ja muuta kristityksi.
Mayer Anshelm oli aarteensa löytänyt, ja hän piti sitä pitkin ikäänsä suuressa arvossa, vielä elämänsä ehtoolla nimitti hän Gudulaa kauniimmaksi ja paremmaksi puoleksensa.
Mayer Anshelm syleili silloin pikku Gudulaa ja hymyili kyynelsilmin, sitten nojasi hän päänsä hänen olkapäälleen ja itki katkerasti. Gudula kaunotar. Kaksitoista vuotta oli kulunut Mayer Anshelmin äidin kuolemasta. Kaksitoista vuotta oli kulunut. Ne olivat olleet sangen rikkaita suurista maailman tapauksista ja myrskyistä.
Minulla ei ole mitään puolustuskeinoa eikä -aseita tätä uljasta miestä vastaan, vaan minun puolellani on minun oikeuteni ja hänen omatuntonsa. Tule, Gudula, me palaamme takaisin kotiimme, Juutalaiskaupunkiin". Hän piti Gudulaa kädestä kiini, talutti häntä vakavin askelin ovelle, avasi sen ja astui hänen kanssansa ulos. Maakreivi oli täll'aikaa toisaannepäin katsonut!