United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Espanjalaiset asettuivat leiriin sille paikalle, jossa nykyinen kaupunki Vera Cruz sijaitsee, ja maan-asukkaat toivat heille kaikki tarpeelliset ruokavarat. Seuraavana päivänä ilmestyi leiriin Cortezia tervehtimään Mexikon käskynhaltia Teuthile, loistava seurue ja vähän kultaisia tervetuliaisia muassaan.
Cortezia, joka oli astunut hevosen seljästä ja etevimpäin upseeriensa ja kauniin Marinan saattamana käynyt keisarille vastaan, tervehti tämä ruhtinaallisella pään-liikkeellä ja toivotti hänelle hyvät tulijaiset.
Toinenkin tulkki, Aqvilar, oli pelastunut; mutta etenkin ilahutti Cortezia tässä paikassa läsnä-olollaan laivan-rakennusmestari Martin Lopez, sillä sotapäällikkö oli ottanut tämän uusiin laskuihinsa. Hän tahtoi, näet, päästä Takuba-järven herraksi ja vasta sitten uudestaan ahdistaa pääkaupunkia. Uusia voimia siis vain vähäsen espanjalaisille sotilaille ja uusia apujoukkoja Tlaskalasta!
Fernandon vaimo oli kaunis ja ylevämielinen, vaikutti häneen jalostuttavasi ja sai hänet luopumaan entisestä huikentelevaisuudesta lemmen-asioissa. Heidän varallisuutensa karttui myöskin päivä päivältä, ja muutaman vuoden perästä pidettiin Cortezia varsin varakkaana miehenä. Mutta Cortezin luonne oli kuin tulivuori.
Cozumel saarelta purjehti retkikunta sitten pitkin Yukatanin pohjois- ja länsirantoja Campêche-lahtea alaspäin, jota uhkea väripuu-metsä seppelöitsi. Tabasko nimisen joen suussa laski laivasto ankkuriin. Siellä oli Grijalva harjoittanut vaihtokauppaa asukkaiden kanssa, jotka silloin osoittivat ystävällisyyttä. Mutta Cortezia kohtasi ihan toisenlainen tervehdys.
Espanjalaiset historioitsijat itse kertovat että Cortezia tervehdittiin Tlaskalassa yhtä loistavasti kuin koskaan roomalaista sotapäällikköä Tiberin kaupungissa suuren voittoretken perästä, ja niinä kolmena viikkona, jotka hän oleskeli siellä, kohtelivat Tlaskalaiset hänen sotilaitaan kuin jumalia.
Koko pääkaupungin väestö tunsi hänet, ja siinä lennätetään häntä vastaan kaikki nuolet ja heitto-aseet, jotka kuitenkin kimmahtavat takaisin hänen teräksisestä kypärästään ja rautapaidastaan. Mutta Mexikolaisten pitää millä hinnalla hyvänsä saada tämä kallisarvoinen saalis haltuunsa, ja kuusi aztekilaista päällikköä syöksee kuni kiila Cortezia ympäröivään pieneen parveen.
Nyt astui Cortez taas esille ja ilmoitti luopuvansa retkikunnan päällikkötoimesta, jättäen Velasquezin nimikirjoituksella varustetun valtakirjansa vasta nimitettyjen virkamiesten käsiin ja kehoittaen heitä ryhtymään uuden ylipäällikön valitsemiseen. Tämä juhlallinen näytelmäkohtaus päättyi tietysti siihen, että samat mahtavat herrat nyt kaikin mokomin pyysivät Cortezia pysymään paikallaan.
Narvaezin miehet olivat tähän saakka varsin vähän saaneet nauttia niitä makean-leivän päiviä, joita he olivat uneksineet, ja sentähden ainoastaan vastenmielisesti seuranneet Cortezia uudelle retkelle pääkaupunkiin. Aiottu piiritys suututti heitä kovasti, se kun muka vain oli tyhmänrohkean uskalikon mielettömiä hullutuksia.
Mutta lausui Montezuma jo oli jumalien ja kansan tahto että he mitä kiireimmin lähtisivät tiehensä; jos ei Cortez tätä tekisi, saattaisi hänet hukka periä. Tämä oli kerrankin hieman rohkeampaa puhetta Montezuman puolelta, ja keisarin jyrkkä ääni hämmästytti Cortezia ensimmältä.