United States or Austria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämä elämäntapa tietysti heikonsi hänen omaa terveyttään. Kuinka paljon hän siitä huolimatta jaksoi ajatella eri asioita, sitä todistavat hänen kirjeensä ennen mainituille ystäville. Helmik. 14 p:nä 1865 hän kirjoittaa Emilie Björksténille: "Minä en oikein tiedä mitä minä tarvitsen parantuakseni: ilmaa, mutta minä luulen kaikista eniten ystävällisyyttä.
"Kyllähän tiedät ettei kuvernöörin rouva kuulu niihin ihmisiin, joista minä erittäin pidän, ja jos et olisi pyytänyt minua Inger-Johannan tähden siellä käymään, niin en todellakaan olisi vaivannut vanhoja jäseniäni niin kauas täältä vanhasta kaupungista, jossa vanhat hyvät ystäväni asuvat, käydäkseni vieraissa hänen luonaan, vaikka hän tosin on aina osoittanut minulle suurta ystävällisyyttä ja luultavasti on saman tarkoittanutkin.
Minä katsoin velvollisuudekseni ilmoittaa tätä mr Clisfoldille ja lähdin senvuoksi hänen alueellensa, ja huusin hänelle asiani menemättä hänen näkyvillensä. "Pysykää omalla puolellanne!" huusi hän minulle; se oli kiitos siitä, että olin osoittanut hänelle ystävällisyyttä. Minä lähdin kohdakkoin omalle puolelleni ja kömpyröin luolaan, ollen varsin iloinen siitä, että sain olla yksin.
Hänen käytöksensä oli hyvin miellyttävä ja luonnollinen; hän ei osoittanut sitä teeskenneltyä ystävällisyyttä tahi nöyrää kohteliaisuutta, joka on niin tavallinen maalaisissa pohatoissa, kun he koettavat asettua alempain kansanluokkain kannalle.
Silloin minä myöskin havaitsin hänessä piirteen, joka oli erinomaisen sympaattinen, eikä suinkaan aivan tavallinen, ei ainakaan meissä suomalaisissa. Gina osoitti nimittäin aivan erikoista ystävällisyyttä Parisissa oleskeleville maalaisilleen ja kutsui heitä aina vuorotellen päivällisille, jolloin täysihoitolamme emäntä, rva Wesque, järjesti Ginalle ja hänen vierailleen erityisen pöydän.
Kun katteini näki minun kärsivän tästä työstä, antoi hän minun joskus vähän hengähtää, ja lopuksi hän kokonansa vapautti minun tästä orjantyöstä. Minä en tiedä miksi hän osoitti tämmöistä ystävällisyyttä minulle; ehkä hän katsoi minun kärsivän viattomasti kovaa kohtaloani, ehkä hän myös katsoi minun ansainneen parempata kohtaloa mullistuksen tehneen peruukka-keksintöni johdosta.
Kapteeni kääntyi häneen, nosti kätensä lantioille ja tokasi suuttuneena: "Tiedätkö mitä! tuon päivänvarjostimen ja kaiken kohteliaisuuden tähden, jota hän pitkin kesää on osoittanut, olisi Thinkan pitänyt osoittaa miehelle enemmän kiitollisuutta ja ystävällisyyttä... Niinpä ei olisi käynytkään, jos minä olisin ollut kotona!" ukkosen pilvi kuvautui kapteenin otsalle... "Mutta minulla näkyy olevankin kodissani vaan hanhiparvi eikä ymmärtäväistä vaimoväkeä, joka vähän ajattelisi mitä tulee tehdä!
Jos maailmalla olisi aavistustakaan tästä, olisin auttamattomasti mennyttä kalua, sensijaan että nyt saan osakseni mitä suurinta ystävällisyyttä joka taholta. Mutta sitä, että me rakastamme toisiamme puhtaasti ja hiljaa, sitä ei kukaan enää tuomitse. Päinvastoin sanoi joku, että meille molemmille tuottaa kunniaa se, että se on kestänyt niin kauan! Mitä luulet minun mielessäni ajatelleen?»
LYYLI: Olet isäntä koko suuren Suomenniemen. Mutta juuri siksi tulisi sinun osoittaa suurempaa ystävällisyyttä minulle. TUOMAS: Sinulle? LYYLI: Orpo, kurja tyttöparka olen... TUOMAS: Pakana olet... LYYLI: Juuri siksi pyydän, että käännyttäisit minut. Tuomas katsoo epäröiden häneen. TUOMAS: Minun pappini on sinut käännyttävä. LYYLI: Sinun pappisi ei osannut puhua minulle.
"Tarkotatko siis, ettet tuntenut ystävällisyyttä, jota osotit vieraille, vaan ainoastaan teeskentelit sitä?" "Kyllä minä sitä tunsin mutta näyttelijän tavalla. Luuletko sinä, että taiteilija voi esittää osaansa tuntematta johonkin määrin sitä, mitä hän näyttelee?" vastasi Ester samalla kylmällä naurulla.