Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Kaikki näyttävät tuntevan itsensä osalliseksi hänen menestyksessään. Aivan niinkuin oli pikkuisessa keskuudessamme Eisenachissa, on nyt suuressa keskuudessamme yliopistossa. Hän on meidän mestari Martin; ja joka portaalta, jolle hän nousee, tunnemme itsemme vähän kohonneeksi.
"Hän varmaankin on hyvin kasvanut," sanoi mummo; "hän ei näyttänyt heikolta, tuo Malmi." "Mutta mikä hän oikeastaan on?" kysyi äiti. "Oi, hän on samanarvoinen kuin pappilan maisteri, hän ei ole komministeri vaan apulainen siellä yliopistossa," sanoi Stiina; "mutta Erkki kertoi kapteenin sanoneen semmoisten apulaisten olevan parempia kun meidän."
Tammikuulla 1510. Meillä on kauhea aika mennyt ohitse; jos se todella on ohitse! Rutto on liikkunut Eisenachissa; ja voi! on täällä vielä. Fritz tuli kotiin jouluksi, niinkuin tavallisesti. Juuri ennenkuin hän lähti Erfurtista, oli rutto ilmestynyt yliopistossa. Mutta hän ei tietänyt siitä.
"Sanotaan että hän on alempana meitä varallisuuteen ja arvoon katsoen. Olemmeko me, isäni me, kaksi jalosukuista herrasmiestä kullanhimoisia tahi ylhäisten suosiota hakevia. Minun yliopistossa ollessani halveksittiin ainoastaan kuokkavierasta ja keikaria, miestä, joka valitsi ystäviänsä sen mukaan kuin niiden rahat tai niiden arvo voisi olla hänelle hyödyksi.
Kaikkien näiden ansioittensa tähden olikin Eudoksius Lejonfäll kaikkien kumppaniensa suosikki, eikä liene koko yliopistossa ollut ketään, joka ei mielellään olisi suonut hänelle mitä parhainta menestystä tukalassa papintutkinnossa ei ketään, lukuunottamatta noita pöyhkeitä ja jäykkäniskaisia teologian professoreja, sillä he olivat toista mieltä, eikä mikään papin puute ollut silloin vielä voinut taivuttaa heidän kivikovia sydämiään.
Todennäköisin arvelu nykyään hänen elämänvaiheistaan lienee, että hän kävi oppia jossain vieraassa yliopistossa, ehkä Tartossa, sittemmin sotapappina oleskeli Inkerinmaalla, ja kotimaahan palattuansa Paraisissa kuoli.
Gizyckin kuva yhä vain kirkastunut ja hänen muistonsa kasvanut. Georg von Gizycki oli siveysopin professori Berlinin yliopistossa, tunnettu kirjailija ja tiedemies, Berlinissä sijaitsevan eetillisen seuran sihteeri ja koko tämän siihen aikaan Saksassa laajalti levinneen liikkeen "Die ethische Kultur" nimisen äänenkannattajan toimittaja.
Agnetalla oli monta rikkaudelta, maineelta ja siwistykseltä loistawaa kosijaa, mutta kaikki waan hän hylkäsi; näyttipä siltä, kuin hänen sydämessään ei olisi ollut sijaa kenellekään. Minä olin ollut jo yhden lukukauden yliopistossa. Sielläpä en joutanut ajattelemaan muuta kun Agnetaa.
Jospa vaan veli Martin olisi täällä, hän ymmärtäisi nämät ja auttaisi minua; mutta hän on nyt ollut lähes kaksi vuotta Wittenbergissä, jossa hänen kerrotaan pitävän luentoja jumaluus-opissa vaaliruhtinaan uudessa yliopistossa ja saarnaavan. Munkit näyttävät olevan melkein yhtä ylpeät hänen puolestaan, kuin Erfurtin yliopisto ennen. Vaan kukaties hän ei kuitenkaan ymmärtäisi minun huoliani.
T:ri Martin, joka nyt saarnaa vaaliruhtinaan uudessa yliopistossa Wittenbergissä, on varmaan, luulemme, puhunut meidän puolestamme vaaliruhtinaalle, ja isämme on määrätty hoitamaan sitä kirjapainoa, joka tänne laitetaan erittäin latinaisia kirjoja varten. Ja mikä vielä suloisempi on, tämä lahja tulee meille epäilemättä Fritziltä.
Päivän Sana
Muut Etsivät